Museokortti!

Museokortti

Museokortti saapui postin mukana.

Posti toi tänään Museokortin, joka on ehkä lompakon korteista se kaikista kivoin. Ostin museokortin käydessäni Pirkon kanssa Kotkan merikeskuksessa. Siitä on nyt melkein kolme viikkoa. Laskin juuri, että tämän kolmen viikon aikana olen tainnut käyttää Museokorttia jo puolen arvon verran. Minulle Museokortti on siis varsin kannattava hankinta.

Minun kohdallani Museokortti on jo lisännyt museokäyntejä, sillä Helsingissä käydessäni poikkesin Sinebrychoffin museolle katselemaan grafiikkaa vain koska satuin menemään siitä ohitse museokorttini kanssa. Samoin olen käynyt Holvissa jo yhden ylimääräisen kerran Museokortilla.

Jännää, että Museot.fi-sivun museohaussa museokorttimuseoina näkyvät myös Jyväskylän yliopiston molemmat museot, vaikka niihin pääsee ilmaiseksi kuka tahansa. Onhan se toki markkinointikeino tuokin. ”Meille pääset ilmaiseksi museokortilla, niin pääset kyllä ilman korttiakin”.

 

Mainokset
Kategoria(t): Kulttuuri, museo | Avainsanat: | Kommentoi

Kulttuuriperjantai tiistaina

Tavallisesti olen käynyt museoissa perjantaisin, mutta nyt museokortin turvin kävinkin vaihteeksi tiistaina. Päivän kohteita olivat vaihtuvat näyttelyt sekä Keski-Suomen museolla että Holvissa. Pysyvissä näyttelyissä olen käynyt jo sen verta monta kertaa, että jätin ne väliin tällä kertaa.

Keski-Suomen museon alakerrassa on esillä mitalitaidetta käsittelevä Mitalin kaksi puolta – se on fifty sixty -näyttely. Nimestään huolimatta näyttelyvieras oppii, että mitalissa on kolme puolta – se reuna on yksi puoli. Näyttelyssä on esillä Matti Järvisen kaikki urheilumitalit pinottuna kirkkaassa muoviputkessa. Aika vaikuttava pino! Matti Nykäsen mitalikokoelma oli myös aika hieno. Opin myös, että olympialaisten kultamitali ei enää nykyään ole oikeasti kultaa, vaan kullattua hopeaa.

Taidehallissa, K-S museon ylimmässä kerroksessa, on esillä Dimensio – Nyt -näyttely, joka esittelee Dimensio-ryhmän tämän hetkisten jäsenten taidetta. Hyvin monipuolista nykytaidetta. Vähän veikkaan, että yksi taideteoksista ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla. Kahvikupillinen vettä olisi varmaan auttanut tilanteessa. Käykää joskus katsomassa leijuuko taidehallissa saippuakuplia.

Kumpikaan K-S museon näyttelyistä ei oikein vedonnut minuun tai tuntunut hirveän mielenkiintoiselta. Ehkä etenkin mitalinäyttelystä olisi saanut enemmän irti virkeämpänä päivänä. Nykytaiteesta taas ei koskaan oikein tiedä, joskus se vain ei tunnu toimivan vaikka kuinka yrittäisi.

Jyväskylän kaupungin taidemuseon, Holvin alagalleriassa on esillä Sampo Malinin Muunneltua totuutta -näyttely, joka näyttelyn infon mukaan käsittelee tiedonjakamista ja sen tavoitteellisuutta. Minulta jäi tämän näyttelyn punainen lanka löytämättä, sillä en oikein hahmota miten tiedonjakaminen näissä teoksissa ilmentyy. Ehkä tämä selviää kuraattorin kierroksella perjantaina, mikäli muistan sinne mennä.

Holvin päänäytely, Mutatis Mutandis, esittelee Tommi Toijan Muukalaiset-veistoksia, jotka on ovat humanoidisia, mutta vääristyneitä ja rikkinäisiä. Monissa veistoksissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta veistoksien suuresta määrästä johtuen on vaikea perehtyä kaikkiin. Näin jälkeenpäin ne ovat muusaantuneet päässä yhdeksi monimutkaisesti ja ahdistavaksi veistokseksi, joka edustaa jollain tapaa kaikkia näyttelyn hahmoja.

MuseoKahvia

Museokahvia Jyväskylän taidemuseosta.

Holvin museokaupassa oli vielä myynnissä edelliseen näyttelyyn, Matkalla Maan keskipisteeseen, liittyvä Paahtimo Pavun valmistama luomukahvi. Olen joskus ennenkin tuoksutellut pussia, mutta tänään päätin sen sitten ostaa. Ihan hyvää kahvia. Täytyyhän sen olla, kun on kyse museokahvista : ) Museokaupasta mukaani tarttui myös yksi postikortti, joka sopii täydellisesti ystävänpäiväksi. Ainakin toivottavasti se sopii.

Nooran kanssa oli eilen puhe teineistä ja museoista. Miksi teinit käyvät museoissa harvoin ja pitäisikö museoiden erikoistua nuorisoon? Tänään oli ilahduttavaa nähdä neljän oletettavasti lukiolaistytön ryhmä istumassa Holvin yläkerrassa penkillä. Taiteen sijasta he taisivat kyllä puhua kurssivalinnoista. Olivat kuitenkin tulleet museoon ja se on hyvä.

Kategoria(t): Kulttuuri, Kulttuuriperjantai, Näyttely, Taide | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Pakkaskävelyllä

Toissapäivänä oli todella hieno sää, joten lähdin ulos kävelylle. Pakkasta oli lähteissä 33 astetta, mutta mukavan sulana pysyin koko matkan, paitsi kengänpohjat jäätyivät.

SelfiePakkasessa

Asenne ja järkevä pukeutuminen tekevät pakkaspäivistä nautittavia.

Pakkasessa liikkumisessa on kyse asenteesta ja oikeasta pukeutumisesta, ei niinkään itse lämpötilasta. Järkevällä pukeutumisella 30 asteen pakkasissa liikkuminen ei ole sen epämukavampaa kuin nollakelissäkään – itseasiassa paljon mukavampaa.

Oma metodini pakkaspukeutumiseen on aika yksinkertainen eikä vaadi mitään erityisiä vaatteita. Kyse on tavallisten vaatteiden kerrostamisesta. Nyt minulla oli kahdet tavalliset pitkät tekokuituiset kalsarit, tekokuituinen aluspaita, puuvillainen poolo ja ohut flanellipaita. Puuvilla ei ole ongelma tällä säällä kävellessä, kun ei sitä niin paljoa hikoile. Kaulaliinana fleesekankainen liina, jota en laittanut peittämään suuta ja nenää – silloin tulee kylmä, kun hengityksen kosteus kastelee kasvoja peittävän kaulaliinan. Hupullinen talvitakkini on aina sama plussakeleistä paukkupakkasiin asti.

Pakkaskävelyni täytyi lopettaa ennen aikaisesti, koska kovettuneet kengänpohjat eivät olleet mukavat kävellä. En tiedä missä menee Jalas Fantom Drylock -kenkieni pakkasrajat, mutta 33 astetta pakkasta sai kengänpohjat joustamattomiksi ja tuntui kuin olisi kävellyt pallomaisilla pohjilla. Jalkoja ei lainkaan palellut, joten villasukka, ohut merinovillasukka ja kengän oma toppaus riittivät hyvin tässäkin säässä.

IceAndSnow

Kamerani säilyi toimintakuntoisena pakkasessa eikä akkukaan osoittanut loppumisen merkkejä, vaikka en sitä missään lämpimässä taskussa säilyttänytkään. Pidin sitä omassa kotelossaan reisitaskussa. Koska kahdet hanskat olivat vähän epäkäytännölliset kuvatessa, en ottanut montaa kuvaa tällä reissulla.

Kategoria(t): Liikunta & Urheilu | Avainsanat: , , | Kommentoi

Turvallista Uutta Vuotta

Turvallista uutta vuotta ja parempaa vuotta 2016 kaikille!

Suomen H-hetkeä odotellessa voitte kaikki turvallisesti muistella Youtuben avulla, miten Lontoo otti vastaan vuoden 2015.
Yksi hyvä tapa viettää uutta vuotta on katsella uudenvuoden ilotulituksia netistä sitä mukaa, kun niitä sinne päätyy. Samaan syssyyn katsellaan myös konsertit ja juhlapuheet, kuten esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe uudenvuodenpäivänä. Yhteensä 48h tuntinen jännitysnäytelmä, ainakin luulisin niin.

Kategoria(t): Juhla | Avainsanat: | Kommentoi

Geovuoteni 2015

Päättyvään geovuoteeni mahtui jotain uutta ja jotain vanhaa. Sekä kätköily- että siviilivuoteni ehdoton kohokohta oli kahden päivän geovaellus Pirkon kanssa Nuuksio powertrailin merkeissä. Tätä kirjoittaessa tekee jo hieman mieli uudestaan Nuuksioon tai jonnekin muualle vaeltamaan.

Vuoden aikana tuli kätköiltyä aika harvakseltaan, vaikka esitinkin itselleni aika kunnianhimoisen tavoitteen kätköillä joka lauantai. Eihän se sitten toteutunut lähellekään. Noh, onpahan tavoitetta geovuodelle 2016, kun kaikenmaailman putket eivät minua suuremmin innosta. Tuli minulle kahdeksan päivän putki tähän vuoteen, mutta sitten piti väkisin lopettaa, ettei myöhemmin alkaisi harmittamaan, kun pitkäksi venynyt putki jostain syystä kuitenkin katkeaisi.

GeoYear15-1

Kätköilypäivät vuonna 2015. Tilastokuva: Geocache.fi

Virstanpylväitä tuli vuodessa vastaan muutama. Tuhannen löydön raja meni rikki Jämsässä tammikuussa. Sitä ei tullut juhlittua mitenkään. Sain kyllä muistaakseni suklaata Hymiöltä silloin, mutta syynä taisi olla hiljakkoin ollut syntymäpäivänä. Virstanpylväät 1200 ja 1300 menivät rikki Pirkon kanssa Nuuksiota kiertäessäni ja 1400 meni rikki Keuruun kotiseutumuseon miitissä. Minusta tuntuu, että muutamat kätköilijät ovat alkaneet suhtautua minuun paljon hmm paremmin päästyäni tuhannen löydön virstanpylvään ohitse. Ehkä minä olen nyt oikea geokätköilijä, tuskin sentään geoeliittiä vielä kuitenkaan?

Vuoden aikana tuli vastaan muutama oma ennätys: Eniten löytöjä päivässä (89 kpl, Nuuksiossa) ja eniten tradeja päivässä (88, Nuuksiossa). Muutama hopeasijakin tuli: eniten tradeja päivässä (58, Metsoreitillä) ja eniten mystejä päivässä (16, Helsinki Geopoly).

Tähän vuoteeni mahtui yksi uusi kätkötyyppi, virtuaali Helsingistä. Virtuaaleja ei hirveästi ole, joten olen tyytyväinen siihen, että olen saanut peräti yhden virtuaalilöydön urani aikana. Vuoden 2016 tavoite taitaa olla GPS Maze, joka on eräänlainen eventti, joka tietääkseni ollaan järjestämässä Suomessa.

Tikankolo

Nuuksion Tikankolon vuokrakämppä.

Nuuksiossa oli mukava vaeltaa eikä sade hirveästi menoa haitannut, vaikka ainahan sitä olisi tietysti mieluummin kuivana kävellyt – eipähän Aurinko ainakaan paahtanut hengiltä. Purkkeja powertraililla oli puuduttavuuteen asti, mutta siitä huolimatta powertrailista jäi positiivinen kokemus. Onhan sekin hyvää rajojen koettelua, kun kaivetaan esiin samanlaisia toteutuksia noin 80 kappaletta päivässä. Onneksi päivään mahtui mausteeksi myös muita kätköjä.  Vaelluksen toinen päivä olikin sitten paljon kesympi sekä maaston että purkkien määrän suhteen. Tikankolossa oli hyvä yöpyä eikä tullut edes kalliksi. Suosittelen!

Kesän megan jätin väliin, kun silloin oli muuta tekemistä, muistaakseni kätköilin Sirren kanssa Espoossa silloin. Niinpä minun kontaktini tuntemattomiin kätköilijöihin rajoittui pääasiasiallisesti Kirpon elokuiseen juhlamiittiin Helsingissä. Täällä Keski-Suomessa miiteissä käyvät ihmiset ovat melkein kaikki jo ainakin näöltä tuttuja. Helsingin miitissäkin oli kyllä muutama nimeltä tuttu hahmo.

PET-putki

Micro-kokoinen PET-putkikätkö ja sen lokikirja.

Omia uusia kätköjä tein tänä vuonna neljä kappaletta ja vanhoja arkistoin yhden. Olen erityisen tyytyväinen viimeisimmästä kätköstäni, kerrankin minä keksin hyvän paikan ennen muita. Pääasiallisesti kätköt ovat pysyneet hyvässä kunnossa, kiitos siitä kätköillä kävijöille. Jotain pientä, kuten koordinaattilappujen uusimisia, joutuu aina välillä tekemään. Yhdestä purkista on kadonnut tiiviste ja päädyin vaihtamaan koko alumiinikapselin kuvassa näkyväksi PET-putkeksi.

Geopaivakirja

Tältä näyttää tulevan geopäiväkirjan kansi.

Vuoden 2016 alusta alan taltioimaan lihasvoimin suoritetut kätköilyni Garmin Connect -palveluun jälkinä. Alan myös pitämään päiväkirjaa kaikenlaisista kätköilyyn liittyvistä asioista. Kätköilyyn kuluttamistani rahasummista minun on pitänyt jo aiemminkin alkaa pitää kirjaa, mutta aina se on vain jäänyt haaveeksi – ehkä se on hyväkin niin, tiedä miten paljon se loppusumma olisikaan. Sain Pirkolta Espanjan tuliaisena hienon aidosta nahkasta valmistetun muistikirjan, joka saa kunnian palvella geopäiväkirjana. Muistikirjan täyttyessä geoseikkailuista, voi kansiin vaihtaa uuden muistikirjan.

Kategoria(t): Geokätköily, Liikunta & Urheilu | Avainsanat: , | Kommentoi

Hyvää joulua!

Lindsey Stirlingin Celtic Carolin myötä toivotan hyvää joulua kaikkeen maailmaan ja rauhaa jokaiseen kolkkaan.
Jos joulunpyhinä ei ole muuta tekemistä, niin suositan lämpimästi tutustumista Stirlingin muuhunkin tuotantoon Youtubessa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Minä ja musiikki 2015

Musiikkimakuni ei kokenut suuria mullistuksia tänä vuonna. Se on edellisten vuosien tavoin saanut paljon vaikutteita Annikasta, mutta omat varhaisemmat, pääosin klassiset, mieltymykset näkyvät edelleen selkeinä.

Suurin yksittäinen muutos oli syksyllä tapahtunut Spotifysta luopuminen. Ei huvittanut maksaa kaksinkertaista hintaa Premiumista, kun kaikki tarpeeni tyydyttävä Unlimited poistui valikoimista. Youtube, kirjasto ja radio ovat tyydyttäneet musiikin tarpeeni ihan hyvin.

Musiikin kulutusta tilastoiva Last.FM-palvelu sanoo vuoden 2015 tärkeimmäksi artistiksi Yle Radioteatterin, mikä johtuu Knalli ja Sateevarjo -faniudestani. Ensimmäinen oikea muusikko eli Inna (Youtube) löytyy kakkossijalta. Inna on yksi selkeimmistä Annika-vaikutteista. Hämmentävää miten paljon olen oppinut pitämään Innan musiikista.

Artistiluettelon kolmas ja neljäs sija edustavat jo paljon perinteisempää minua eli Arcangelo Corelli ja Kaartin soittokunta. Corellin Conserto grosso on vain mahtava kokonaisuus ja varmaankaan en ole juuri muuta Corellilta kuunnellutkaan koko vuoden aikana.

Jacques Loussier Trion versiota Bachin Goldberg variaatioista on tullut kuunneltua näemmä hämmentävän vähän tai sitten se ei vain ole jostain syystä omalta koneelta rekisteröitynyt kuunnelluksi. Ostin hankalasti saatavissa olevan CD-levyn muutama vuosi sitten ja yhdessä vaiheessa kuuntelin sitä jatkuvasti. Etenkin unimusiikkina. Viime aikoina olen kuunnllut unimusiikkina Knallia ja Sateenvarjoa.

Last.FM-palvelussa näkyy vain osa musiikin kulutuksestani, kun se ei huomioi mp3-soittimellani tai puhelimellani kuuntelemaani musiikkia eikä Youtubesta kuunneltuja ennen tätä päivää. Näyttää tosin siltä, että Youtubestakaan läheskään kaikkia kappaleita ei merkitä tilastoihin.

Vuoden aikana olen käynyt yhdessä konsertissa. Minulta jäivät väliin jopa perinteiset Yläkaupungin yön konsertit, kun geokävely Metsoreitillä osui edeltävään päivään. Se ainuto konsertti oli Barry Douglasin pianokonsertti Mäntän musiikkijuhlien yhteydessä. Se oli oikein kiva konsertti.

Kategoria(t): Kulttuuri, Musiikki | Kommentoi