Salaliittoteorioita

En pidä HelsinginSanomien uudesta layoutista vieläkään. En tosin väitä, että tässä olisi kyse salaliitosta, jolla Hesari yrittää hankkiutua eroon siihen kriittisesti suhtautuvista lukijoista. En vain pidä ulkoasusta. Enkä myöskään uudistuneista linjauksista.

Hesari uutisoi ns. urkintalaista sanoen, että kolmen yliopiston oikeusprofessorit ovat tuominneet sen lain. Noh, tämä itsessään ei varmaan ole uutinen sillä kuka tahansa järkevä ihminen tuomitsee ko. lain. On kuitenkin ihan hyvä, että tuosta laista pidetään julkista keskustelua yllä sanomalehdistön voimin, sillä muutoinhan lakiasäätävät saattaisivat hyväksyä sen lain ihan noin vain kertomatta kenellekään. Tunnen Internettiä kohtuullisesti, en kuitenkaan riittävästi, mutta minulle on muodostunut käsitys, että tästä laista tulee yhtä kuollut laki kuin esimerkiksi laista, jolla mahdollisestetaan lapsipornosivujen suodattaminen. Kuka olisi niin idiootti, että tällaisena aikana, jolloin sähköpostiosoitteen voi luoda muutamassa minuutissa ilmaiseksi, käyttäisi vakoilutietojen lähettämiseen yritykseltä saatua sähköpostiosoitetta. Paljon turvallisempaahan olisi esimerkiksi tiedostojen pakkaaminen (ja ehkä nimien / tunnisteiden muuttaminen mukana) ja tallentaminen usb-tikulle, joka sitten kiikutettaisiin jonnekin muualle lähetettäväksi Internetin välityksellä tai vaikka ihan Itellan välittämänä. Tämä laki perustuu nähtävästi siihen oletukseen, että me kansalaiset olemme täydellisiä idiootteja myös tehdessämme rikoksia. [Lue hesarin juttu].

Toinen mielenkiintoinen juttu Hesarissa on Anni Lassilan kirjoittama ”uutisanalyysi”, jossa hän suoraan syyttää Nokia Siemenssin tukkineen suut mediassa koskien kolmen suomalaisen rajaloukkaajan pidätystä Iranissa. Lassila paheksuu suuresti sitä hiljaisuutta, mikä vallitsee tämän tapauksen ympärillä. Hän pitää ilmeisesti itsestään selvyytenä, että tällaisissa asioissa pidätettyjen nimet julkaistaan ja heidän taustojaan pengotaan niin työ- kuin siviilielämänkin kautta. Miksi meidän pitäisi tietää keitä he olivat? Minusta heidän nimensä on täysin irrelevantti asia. Ainoat merkitykselliset seikat tässä ovat heidän kansalaisuutensa, työnantajansa sekä heidän kohtalonsa. Nimillä ei ole minkään valtakunnan painoarvoa. Ehkä me jossain vaiheessa saamme tietää mitä Anni Lassila tarkoittaa sanoessaan ”Saati, että se [Nokia Siemens] suostuisi ymmärtämään, miksi tapahtumista pitäisi kertoa julkisuuteen.”, sillä minä en ainakaan näe yhtään syytä miksi yrityksen olisi pitänyt antaa tietoja julkisuuteen. Lassilalla olisi odotettavissa erinomainen ja menestyksekäs ura ns. keltaisen lehdistön parissa, mutta HelsinginSanomien kaltaisessa lehdessä (tosin lehden imago on siirtymässä keltaisen lehdistön alueelle) ei ehkä. Summa summarum: Kaikkea ei ole tarpeen julkaista (ellei kyse ole keltaisesta lehdistöstä, joka näkee uutisarvoa palaneessa tulitikussakin).

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): HelsinginSanomat, Uutisia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s