Celine Curiol: Viimeinen Kuulutus

Ranskalaiskirjailijatar Celine Curiol on esikoisromaanissaan Viimeinen kuulutus (Otava 2007) onnistunut loihtimaan varsin viettelevän ja mukaansa tempaavan kertomuksen ulkopuolisesta elämästä sulkeutuneesta naisesta, jolle ainoa jotain merkitsevä asia on erään tietyn varatun miehen rakkaus. Nainen on hapuileva ja epävarma yksityiskohdissa, mutta päälinjoiltaan kuitenkin päättäväinen. Hän on älykäs ja sivistynyt pohdiskelija, ehkä joidenkin ja myös itsensä mielestä tylsyyteen saakka seesteinen persoona. Hän joutuukin rikkomaan seesteisyytensä saadakseen mieheltä huomiota ja herätelläkseen itseään.

Koko kirja, aina ensimmäisistä sivuista loppuun on varsin latautunut ja ajoittain suorastaan säkenöivä. Eroottisuus löytyy ajatuksista ja tilanteista itsessään, ei niinkään seksikohtauksista, joille tässä kirjassa ei ole annettu kovinkaan suurta painoarvoa paitsi eräälle, joka oli tapahtunut jo paljon ennen kirjan tapahtumien alkua, mutta joka selviää lukijalle vasta lähes kirjan lopussa. Se tapahtuma on selittää paljon naisen käyttäytymistä. Se, että tämä tapahtuma selitetään vasta kirjan lopussa, ei ole ongelma, sillä pääpiirteissään tapahtuma on melko selvästi luettavissa kirjan lehdiltä jo varhaisessa vaiheessa.

Romaanin päänimike on varsin mielenkiintoinen ja se pitää lukijansa jännityksessä aina viimeisille sivulle asti. Kahdella viimeisellä sivulla paljastuu mitä kirjan nimi Viimeinen kuulutus oikeastaan tarkoittaa. Varsin filosofisen nimi kirjalle lopulta, mutta kuitenkin kirjan nimi ei oikeastaan mikään muu voi ollakaan, jos kirjan nimeltä odottaa heijastuksia tarinasta. Sillä viimeinen kuulutus muodostaa kliimaksin koko kirjalle. En tunne ranskalaista nykykirjallisuutta, joten en tiedä kuinka tavanomaista tämä on (valistakaa joku minua?), mutta kirja päättyy suoraan kliimaksiin ohjaamatta lukijaa kevyesti pois kirjan tilanteista. Kliimaksista seuraa suunnaton tyhjyys.

Kirjan päähenkilö on nainen, mutta se ei mitenkään estänyt minua samaistumasta kirjan tapahtumiin ja koska kirja vaatii lukijaltaan paneutumista tekstiin, enemmän kuin ehkä moni muu kirja, on tapahtumiin uppoaminen ja samaistuminen aivan omaa luokkaansa. Samaistumiseni kiinnekohta vaihteli kirjassa riippuen eri kohdista, välillä tunsin enemmän samaistuvani naiseen, mutta muutamissa kohdissa tunsin paremmin yhteenkuuluvuutta miehen kanssa.

Viimeinen kuulutus on luettava useampaan kertaan ennenkö siitä voi rakentaa kunnollista, syvällistä analyysiä johtuen sen moninaisista filosofisista ja emotionaalisista sudenkuopista ja yksityiskohdista. Myöskin monet kauniit ja kauniisti käännetyt lauseet sekä ajatukset ansaitsevat tulevansa useamman kerran luetuiksi ennenkö niitä lähtee suuremmalti ruotimaan.  A.W. Yrjänän Somnia (Johnny Kniga, 2003) -runokokoelman kannesta löytyvä teksti ”Disce lector virtutem ex me verumque laborem fortunam ex aliis” sopisi myös tämän kirjan kanteen varsin hyvin.

Advertisements

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Kirja, Klassikko, Kulttuuri. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s