No, voihan [kirosana]!

Suomalaiset kiroilevat, koska ovat liian estyneitä small talkkiin antaa ymmärtää Juhani Sirenin haastattelema [City 11/2003]  ”kirosanakirjailija” Jari Tammi. Ja muina syinä Tammi pitää mm. pitkä aikaista alistumista ensin Ruotsin valtaan ja sitten Venäjän sortotoimiin. Mutta onko todellakin näin? Ja onko rationaaliseen ajatteluun ja toimintaan kykenevän olennon missään määrin kunniallista perustella kiroilua noilla tekijöillä joita Tammi mainitsee. Ne toki ovat siellä taustalla kaukana jossain, mutta eikö jokaisen pitäisi silti itse vastata siitä mitä suustaan päästää.

Noniin siis mitä kirosanat oikeastaan ovat?

Katsotaanpa kirosanoja hieman tarkemmin. Cityn Kirosanakirja Suomesta artikkelissa luetellaan monia meidän kaikkien tuntemia kirosanoja, joista me tosin emme varmaan käytä kuin muutamia per henkilö. Artikkelissa julkaistiin Cityn teettämän kirosana kyselyn tuloksia. Törkeimmiksi kirosanoiksi olivat päässeet:

 

    • kyrpä (28%)
    • vittu (27%)
    • pillu (21%)
    • perkele (7%)
    • saatana (6%).

 

Mielenkiintoista, että pillu on noinkin korkealla kirosanalistalla, sillä täytyy sanoa, että täällä Keski-Suomessa en ole kuullut kuin yhden ihmisen käyttäen sitä kiroillessaan, mutta niin tässä tutkimuksessahan ei olekaan varsinaisesti mitään suhdetta käyttöön.

Perinteisimpänä kirosanana Kirosanakirja pitää vittua ja toiselle sijalle päätyy perkele. Nämä molemmat ovat lainasanoja suomessa (jotenkin olin aina kuvitellut, että vittu olisi ollut alkuperältään suomalainen ja siirtynyt suomesta ruotsiin). Vittu on tullut tiettävästi tuhat vuotta sitten suomen kieleen ruotsista ja balttiassa ukkosen jumalaa tarkoittanut perkele on tullut suomeen noin 3 000 vuotta sitten eli itseasiassa on vanhempaa perua kuin vittu.  Perkele on siitä jännä sana, että tiettävästi sillä ei ole suomessa ollut koskaan muuta roolia kuin kirosana, kun taas muut kirosanat yleensä ovat joko uskontoon (esim. saatana) tai sukupuoleen (esim. vittu) liittyviä muilta rooleiltaan.

Kirosanat ovat siis aivan normaaleja sanoja, joille on jostain syystä tullut kyseenalainen kunnia toimittaa tätä erityistä kiroamisen tehtävää. Kirosanat ovat varsin voimakkaita sanoja, sillä vaikka niitä käyttäisikin niiden oikeaoppisessa ja alkuperäisessä merkityksessä, ne saavat aikaan tietynlaisen ilmapiirin.

Kirosanat ovat kahtiajakoinen juttu, nimittäin toisaalta ne tuovat kieleen tietynlaista särmää, mutta taas toisaalta kirosanojen jatkuva käyttö minusta on omiaan köyhdyttämään arkikieltä. Tällä tarkoitan, että niillä harvoilla kirosanoilla joista kukin meistä käyttää (ellei ole kapteeni Haddock) korvataan tilanteisiin tiiviimmin liittyvät mahdollisesti monimutkaisemmatkin ilmaisut. Ei siis ehkä ole lainkaan väärin sanoa, kuten joskus minun lapsuudessani vielä sanottiin, että kirosanojen käyttäjän  verbaaliset kyvyt ovat heikommat kuin muiden.

Kirosanat eivät ole mikään stabiili ilmiö, vaan ne muuttuvat kokoajan käytön kuluttaessa kirojen särmät pyöreiksi vieden niiltä tehon. Ennen muinoin hiisi, lempo, tai hitsi olivat vakavia kirosanoja, mutta nykyään niitä ei varmaan enää sellaisiksi edes mielletä; hitsi ehkä vielä kovin lieväksi saatetaan laskea.  Nykyään ovat vanhat peri suomalaiset ja miksei myös vanhat lainatutkin kirosanat saaneet väistyä syrjään ja tehdä tilaa uusille lainoille; erityisesti anglismeille kuten esimerkiksi shit ja fuck. Kirosanalainat kuten myös muut sanalainat ovat aina herättäneet suurta vastarintaa tietyissä puristisissa piireissä; en tiedä onko kirosanapuristeja olemassa, mutta luulisin muiden kielipuristien huolehtivan myös kirosanasanaston puhtaudesta. Puristiset piirit näkevät lainauksien johtavan oman kielemme rappioon, mutta onko todellakin näin? Johtavatko lainasanat rappioon? Suomen kieli on elävä ja toivottavasti se sellaisena kielenä pysyykin. Elävälle kielelle on kuitenkin tyypillistä, että se käy eräänlaista dialogia muiden kielten kanssa. Se, että suomeen ympätään kirosanoja muista kielistä ei ole ongelma nähdäkseni, niin kauan kuin niitä kirosanoja käytetään suomen lauseissa ja suomen tavoin. Suomeen on aina tullut lainasanoja eri kielistä, joten kuka olisi arvollinen päättämään mitkä lainasanat ovat sallittuja ja mitkä ovat vääriä, noin ajallaisesti ajatellen.

Kirosanoja käytettiin joskus muinoin kirouksen langettamiseen ja sittemmin niitä on käytetty tunteiden välittämiseen henkilöltä toiselle. Nykyään vaikuttaisi varsin yleistä olevan, että kirosanoilla väritetään ihan arkista puhetta taikka niitä käytetään määrittelemään erilaisia asioita; hieman yllättäen alkuperäisen käyttötarkoituksensa vastaisesti kirosanoilla on myös positiivinen merkitys. Huumorissa kirosanoilla on oma osuutensa, mutta koska en ole koskaan oikein ymmärtänyt suomalaisten huumorintajua, jätän huumorin kirosanoinensa kokonaan käsittelemättä.

Kulttuurin puolelta kaikista tunnetuin kiroilija lienee Hergén eli Georges Remin luoman Tintti-sarjakuvan sivuhahmo kapteeni Haddock. Reijo Valta on kirjoittanut kapteeni Haddockin kirosanoista kirjan nimeltä Turskatti! – Kapteeni Haddockin haukkumat. Kirja on esitelty Agricolassa Risto Heikkisen toimesta. Jollei ole aikaa tai viitseliäisyyttä lähteä etsimaan itse teosta niin kannattaa ainakin lukea Heikkisen kirjoittama esittely, sillä jo kirjan esittelystä saa varsin kattavan kuvan siitä millainen kirjoilija on kapteeni Haddock ja millä tavalla hänen kirosanansa ovat rakentuneet. Täytyy sanoa, että Remi oli varmasti hyvin mielikuvituksekas persoona.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Kieli, Kulttuuri, Pohdiskelua. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s