Kolmen kampuksen kierros

Syksy näytti parhaat puolensa tänään Jyväskylässä Kolmen kampuksen kierroksella ja sai sekä Seminaarinmäen kampukset että Mattilanniemen kampuksen loistamaan edukseen kaikissa ruskan väreissä. Kierros alkoi Alvar Aallon mukaan nimetyltä Alvarin aukiolta yliopiston päärakennuksen edestä ja siirtyi sieltä Seminaarikuusen ja Cygnaeuksen tammen kautta seminaarin aikaisen naisosaston puolelle eli nykyisen M-rakennuksen eteen. Sieltä jatkoimme vanhoja kiviportaita pitkin laen yli miesosaston puolelle nykyisen S-rakennuksen eteen. Tämän jälkeen katselimme Aallon kampusta entisen normaalikoulun ja päärakennuksen välistä ennenkö lähdimme tutustumaan kampuksen ytimessä sijaitsevaan vehreään aukioon. Jätettyämme Aallon kampuksen taaksemme suuntasimme kulkumme opiskelijoiden valtaväylää eli Kramsunkatua pitkin Mattilanniemeen, jonne matkamme päättyi. Tämän matkan aikana siirryimme myös virallisesti kesästä syysjaksoon, sillä tänään oli syyspäiväntasaus hieman ennen kello 13:ta.

Ensimmäisenä yliopiston museon intendentti Pirjo Vuorinen kertoili meille yleisesti yliopiston ja kampusten historiasta Alvarin aukiolla. Yksityiskohtiin päästiin käsiksi intendentin kertoiltua meille kuinka yliopiston rehtorin vaimo oli luonnonsuojelullisesti uhmannut arkkitehti Alvar Aaltoa, joka olisi halunnut kaataa puita Seminaarinmäeltä uuden päärakennuksen sisääntulotien tieltä. Näin kaadetuksi olisi tullut myös vuonna 1937 vanhan seminaarin lakkauttamisen muistoksi istutettu Seminaarin kuusi, joka tälläkin hetkellä komeilee Oppion kohdalla Alvarin aukion sisääntulotien kaistojen välissä. Seminaarin kuusen läheisyydessä sijaitsee myös toinen nimikko puu tai ainakin luultavasti sijaitsee. Ei ole näet aivan varmuutta siitä onko nykyisen Cygnaeuksen tammeksi merkitty tammi se tammi, joka vuonna 1910 istutettiin Uno Cygnaeuksen 100-vuotispäivän kunniaksi. Eräiden lähteiden mukaan alkuperäinen Cygnaeuksen tammi olisi salaa kaadettu uuden päärakennuksen sisääntuloväylää tehtäessä ja silloin kyltti olisi sijoitettu nykyisen Cygnaeuksen tammen kohdalle. Mene ja tiedä.

Te jotka olette liikkuneet Seminaarinmäellä. Oletteko huomanneet, että Yliopiston portti -taideteoksessa on kirjoitusta? Tämä oli minulle aivan uusi juttu, mutta niin se vain on. Tuohon siniseen metalliporttihäkkyrään on kirjoitettuna yliopiston historian tärkeimmän vuodet ja myös joitakin merkintöjä yliopistorahaston perustajasta piirilääkäri Wolmar Schildtistä, joka tunnetaan erityisesti venykekirjoituksestaan. Venykekirjoituksesta on nähtävissä näyte vuonna 1986 valmistuneessa Yliopiston portti-taideteoksessa.

Jyväskylän seminaarin yhteydessä toimi Suomen ensimmäinen päiväkoti aina perustamisesta 1860-luvulta 1880-luvulle saakka. Silloisen ideologian mukaan nuorten naisten tuli opettajani osata myöskin hoitaa lapsia. Ensiksi päiväkoti toimi muun seminaarin kanssa nykyisen Cygnaeuksen puiston ympäristössä vuokralaisena, mutta siirtyi seminaarin uusiin tiloihin niiden valmistuttua Seminaarinmäelle.

Mattilanniemessä on varsin kaunis ja värikäs puutarha, mutta harmillista ettei se juurikaan näy tavallisten kuolevaisten silmiin, sillä se sijaitsee kapeassa käytävässä, jota rajoittavat MaA, MaB ja MaC-rakennukset. Siellä on kaunis pyöreä soppi suihkulähteineen ja penkkeineen sekä siitä B ja C -rakennusten suuntaisesti kulkeva kuja, joka päättyy Mattilanniemen puistoon. Tiesittekös muuten, että yliopiston rakennuksen Mattilanniemessä on rakennettu kaupungin entisen kaatopaikan päälle. Yliopisto kuulemma sai tontin kaupungilta lahjoituksena ilman minkäänlaisia kustannuksia. Johtuen alueen käytöstä kaatopaikkana ei Mattilanniemen rakennuksia voitu toteuttaa siinä muodossa kuin arkkitehti Arto Sipinen oli ne alunperin piirtänyt; rakennuksien oli tarkoitus olla huomattavasti korkeampia. Toisaalta myös energiakriisi toi omat rajoituksensa ja rakennusten ikkunapinta-alaa jouduttiin huomattavasti pienentämään suunnitellusta. Täytyy kyllä sanoa, että Mattilanniemen rakennukset ovat varsin tyylikkäät punaisine tiilineen ja pienine ikkunoineen. Samaa ei voi sanoa myöhemmin rakennetusta Ylistönrinteen kampuksesta, joka on valkoiseksi maalattua betonia ja suuria ikkunoita.

Kampuskierros kesti noin vartin aiottua pidempään, mutta silti sanoisin, että paljon jäi käsittelemättä. Mielestäni  kampuksista voisi rakentaa oikeastaan useamman yleisöluennon/kierroksen sarjan. Kierrokset voisivat olla: 1. Seminaarinmäen kampus, 2. Aallon kampus ja 3. Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampus. Näihin kierroksiin varmaan riittäisi tunti aikaa melko hyvin. Kierrosten lisäksi voisi olla esitykset myös yliopiston ympäristön kehittymisestä menneisyydessä; seminaarista tähän päivään ja sitten toisena voisi olla esitys yliopiston alueen tulevaisuuden näkymistä. Etenkin nyt, kun yliopiston kulttuurihistoriallinen osasto on kiinni, voisi tällainen sarja olla ihan paikallaan.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Omia kuulumisia, Tapahtuma, Ympäristö. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s