Glenn Jordan: Les Miserables (1978)

Lumen tupruttaessa tänä varhaiskevään sunnuntaina oli juuri oikea hetki katsoa Victor Hugon kirjaan perustuva Les Miserables [imdb] elokuva. Kyseessä on tarina Jean Valjeanista (Richard Jordan), köyhästä puunhakkaajasta, joka tuomittiin vuonna 1796  Ranskan tarkimmin vartioituun vankilaan, Tuloniin [wikipedia En], viideksi vuodeksi hänen varastettuaan leivän nälkäänäkevälle perheelleen. DVD:n takakannen teksti kuitenkin väittää tuomion olleen yhdeksän vuotta. Lopulta hänen tuomionsa tulee kuitenkin olemaan 20 vuotta johtuen kahdesta epäonnistuneesta pakoyrityksestä.

Tuomionsa 19. vuotena hän kuitenkin onnistuu pakenemaan ja pakomatkallaan yöpyy erään katolisen piispan vieraana. Miehen, joka muutti hänen koko tulevaisuutensa, lahjoittamalla hänelle hopeapääoman ja lupaamalla jumalallisen armon hänen osakseen, jos hän tekee parannuksen. Tämä ei jää ainoaksi kerraksi, kun kirkko tarjoaa Valjeanille suojelusta, mutta myöhemmin se tapahtuu tosin kirkon tietämättä.

Valjean on hyvin älykäs, lukutaitoinen ja varsin helposti sosiaalisissa piireissä selviävä persoona ollakseen vain köyhän puunhakkaajan poika, mutta toisaalta hän myös on erittäin vahva ja neuvokas myös käytännön tasolla. Joissain kohdissa, kuten esimerkiksi auttaessaan Fauchelevent’n (Cyril Cusack) puukuorman alta, ohjaaja kuitenkin syyllistyy ylilyönteihin kuvatessaan Valjeanin ylivoimaisuutta. Esimerkiksi otetussa puukuorma-tapauksessa kyseessä on vain verrattaen pieni kuorma, jonka alle Fauchelevent on jäänyt jaloistaan kiinni, mutta kukaan ympärillä olevista lukuisista miehistä ei tee elettekäkään purkaakseen kuormaa tai nostaakseen kärryä miehen päältä.

Tarinassa on mielenkiintoinen asetelma, sillä Valjeanin vastavoima, vankilanjohtaja Javert (Anthony Perkins) joka myöhemmin jättää työnsä vankilanjohtajana ja alkaa poliisin ominaisuudessa jahtaamaan Valjeania, on oikeastaan vielä huonommista lähtökohdista kuin Valjean itse. Hänen isänsä oli vankilassa ja hän on itsekin vankilassa syntynyt. Kun sanon, että Javert oli Valjeanin vastavoima, en tarkoita, että Javert olisi ollut paha. Ainoa pahuus mistä häntä voisi ehkä syyttää on se että hän palveli epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa. Yhteiskunnan kannalta Valjean itseasiassa oli pahempi tehtyään rikoksia; varkaus ja vankilapaot.

Minun täytyy tunnustaa, että pidän tästä elokuvasta todella paljon. Eikä minulla ole muutamia ohjaajan tekemiä ylilyöntejä lukuunottamatta mitään pahaa sanottavaa tästä elokuvasta. Tässä on mielenkiintoinen loppu, mutta sen saavat arvoisat lukijani arvioida itse.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Elokuva, Klassikko, Kulttuuri Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s