Nuoret ja tiedonhaku

Nuorten netinkäyttötapojen myytit ovat murtumassa, kirjoittaa Mari Koistinen Procom-blogissa ja viittaa Laila Heinemannin kirjoittamaan referaattiin CIBERin Information behaviour of the Researcher of the Future [pdf] -tutkimuksesta. Heinemannin referaatista löytyy useita mielenkiintoisia kohtia joita on kerrassaan pakko kommentoida. Tämän postauksen lainaukset ovat siis hänen referaatistaan ellei toisin mainita.

Monessa selvityksessä on todettu, että uudet tiedonhakijat haluavat käyttää palveluja 24/7 ja saada kaiken yhdellä napin painalluksella.

Tiedonhakupalveluiden käyttö 24/7 on minusta varsin luonnollista nykyään, kun asioita on tehtävä lyhyellä varoitusajalla ja paljon esimerkiksi koulupäivien ja virastoajan jälkeen kotitöinä, kun ei kiireisen päivän aikana ole siihen mahdollisuutta. Kiireisyys lisäksi selittää varsin hyvin, että tulokset halutaan mieluiten yhden napin painalluksella, mutta toisaalta taas vaikkei olisi kiirekään, niin kyllä sitä varmasti ottaisi tiedot vastaan mieluiten helpoimmalla mahdollisella tavalla. Yhden napin tavoite ei ole mikään huono asia.

He [uudet tiedonhakijat] myös etsivät vastausta, eivät tiettyä teosta tai artikkelia.

Jälleen kerran aivan itsestään selvä asia. Jos halutaan hakea tietoa asiasta X, niin tietenkin sitä haetaan, eikä sitä opusta jossa mahdollisesti asiaa käsitellään. Tietoa on nykyään niin monessa eri julkaisussa ja formaatissa, että on aika toivotonta alkaa etsimään jotain asiaa pelkästään kirjan/lehden/artikkelin nimellä ja numerolla ellei varmasti tiedä, että se tieto siitä löytyy. Mitenkähän ns. vanhat tiedonhakijat sitten toimivat? Ovatko he hakeneet tiedon siitä, että missä säilytetään vaikkapa Journal of Chemical Educationia ja sitten alkaneet selaamaan vuosikertoja kannesta kanteen kunnes löytävät oikean jutun? Näinhän he tietenkin joutuivat indeksien avustuksella tekemään ennen tietokoneaikaa, mutta eivät kai hekään enää nykyään.

Tutkitut käyttäjät ilmaisivat tiedontarpeensa mieluummin luonnollisella kielellä kuin hakutermeillä.

Tämä on varsin huolestuttavaa. Tietokannoissa tieto on toki kuvailtua, mutta juurikin hakutermien (esim. vesa/ysa) ja erilaisten kategoriointien avulla. Vielä toistaiseksi luonnollisen kielen hakutoiminnot eivät ole kovin tehokkaita, mutta on niitäkin jonkin verran jo saatu kehitettyä. Mutta kuinkahan tehokasta lopulta on hakea tietoa luonnollisilla kielillä?

Tämän lisäksi huolestuttavaa on, että nuorilla on hyvin hämärä käsitys siitä, mikä internet oikein on.

Todellakin huolestuttavaa. Referaatin mukaan mukaan nuoret mieltävät Internetin yleensä Googlen tai Yahoo!:n kaltaisten brändien kautta tai jopa niiksi. Muistelen joitain vuosia sitten lukeneeni amerikkalaisten Internetin käyttötottumuksista ja sieltä paljastui, että huomattavan suuri osa AOL:n asiakkaista ei ollut koskaan surffaillut netissä AOL:n sivujen ulkopuolella – tätä ei voi kuin ihmitellä ja kysyä kuinka hyvin hekään ovat ymmärtäneet Internetin. Se, etteivät käyttäjät ymmärrä Internetin rakennetta ja toimintaperiaatteita vaarantaa toisaalta heidän oman turvallisuutensa, mutta myös heidän käsityksiensä laadun ja tasokkuuden.

Uusi sukupolvi haluaa tiedon nopeasti ja helposti sulateltavina palasina mieluummin kuin kokotekstinä
Tämä on myytti. CIBERin lokianalyysien mukaan kaikilla käyttäjillä koululaisista professoreihin on taipumus vain selailla ja klikkailla pinnallisesti digitaalisissa kirjastoissa – koko yhteiskunta on tässä mielessä tyhmistymässä.

Mitä vikaa siinä on, että tieto halutaan nopeasti ja helposti sulateltavana? Ihan luonnollista toimintaa, eikä mitään tyhmistymistä minun mielestäni. Olen varma, että mikäli soveltuvaa tietoa ei löydy tuossa muodossa, sitä etsitään myös monimutkaisemmista lähteistä. Niin ja tuo selailu ja klikkailu, liittyvät eräänlaiseen nopeaan lukutapaan, jolla selvitetään käsillä olevan materiaalin soveltuvuus käyttötarkoitukseen. Tämä on minusta mukautumista eikä mitään tyhmistymistä.

 

Siis mikä on pielessä nuorten ja myös muiden tiedonhaussa

Referaatin ja omien kokemusteni perusteella väittäisin, että nuorten tiedonhaussa on monta pientä asiaa pielessä, mutta perustaltaan tiedonhaku kuitenkin toimii. Pääasiassa erityisesti nuorille ja myös muillekin tiedonhakuun tottumattomille pitäisi opettaa seuraavista asioista

  1. Tietolähteiden saatavuus (internet, tietokannat, kirjastot, arkistot, jne.)
    1. sisältäen myös näiden järjestelmien toimintaperiaatteet ja rakenteen
  2. Tietolähteiden luotettavuuden arviointi
  3. Tiedon tarpeen arviointi (yhdessä kohdan 2 kanssa)
  4. Tiedonkuvailun perusteet
  5. Tiedonhaku menetelmät (yhdessä kohtien 4 ja 1 kanssa)
    1. YSA / VESA
    2. loogiset operaattorit ja hakulauseet
  6. Nopeat lukutekniikat jotta hakutulosten seulonta onnistuu tehokkaasti

Kokonaisvaltaista tiedonhakua pitäisi oikeastaan opettaa kouluissa ja samalla rohkaista nuorisoa siihen. Muistan hyvin kuinka ollessani lukiossa sain opettajaltani melkoisen saarnaan käytettyäni yhtenä tietolähteenä Internetissä sijaitsevaa Suomalaisen kulttuurin tietokeskuksen sivustoa, kun kirjoittamani aine nimenomaan käsitteli Suomalaista kulttuuria. Ei olisi kuulemma saanut käyttää kuin painettuja lähteitä – "ei Internetissä kuitenkaan ole mitään tarpeeksi hyvää". Toivottavasti tässä vajaassa kahdeksassa vuodessa on päästy jo vähän eteenpäin.

Tiedonhaku on osa modernin ajan yleissivistystä; asioiden ulkoa osaaminen on sitä klassista menneisyyden yleissivistystä.

Advertisements

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Internet, Tiede & Teknologia Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Nuoret ja tiedonhaku

  1. mea sanoo:

    Mainitsemasi 6 opetettavaa asiaa ovat kuin suoraan informaatiolukutaidon kursseilta, joita pidetään yliopistoissa vasta opiskelunsa aloittaneille sekä sitä myöhemmin joka välissä. Silti asiat eivät heille avaudu (tietysti on joka ryhmässä poikkeuksia), koska he eivät pääsääntöisesti koe tarvetta näiden asioiden omaksumiseen. Tarpeen kokemiseen tarvitaan oivallus, ettei osaa ja sitä oivallusta on rurha odottaa nuorelta, joka sanoo, että on tässä kuule Googlea käytetty. Loogiset operaattorit, kontrolloidut tietokannat ja tesaurukset ovat heille täysin avautumattomia asioita vaikka toisin luulisi.

    Ennen kaikkea omaksumista vaikeuttaa asenne: elämän pitää olla helppoa ja jos se ei ole, niin siitä tehdään helppoa eli haetaan vain Googlesta.

    Olen todella huolissani siitä, että vanhana ja raihnaana joudun hoidattamaan itseäni lääkäreillä, jotka eivät osaa hakea uusinta, luotettavaa ja vertaisarvioitua tietoa oikeista paikoista oikein vaan minua hoidetaan Googlen antamien tietojen mukaan.

  2. Ai informaatiolukutaidon kursseilta? Noh hyvä, että näitä jossain päin opetetaan. Ainoita mikä minulle on tähän mennessä yliopistolla tullut vastaan ovat olleet nuo lukutekniikat ja ihan pikkasen artikkeliviitetietokantojen (sen verran, että pystyimme etsimään itsellemme jonkin omaan alaan liittyvän artikkelin referoitavaksi) käyttöä. Nämäkin tulivat Reading in english nimisellä kurssilla. Itse olen joutunut kaiken opettelemaan ominpäin ja etsimään sen tiedon tiedonhaun ja toisaalta tiedonkuvailun oppaista – onneksi niitä sentään on saatavilla.

    Minun mielestäni sekä asennekasvatus että käytännön opettaminen pitäisi aloittaa jo viimeistään yläasteella. Toki yliopistoilla on käytettävissään laajemmat tietokannat jne tiedonhakua ja sen kouluttamista varten, mutta jo ihan perus-googlestakin saisia paljon enemmän irti, kun ymmärtäisi netin rakenteesta enemmän, saatika sitten muista internetin vapaasti saatavilla olevista lähteistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s