Auvislaiset ja saarislaiset hulluja vai valveutuneita?

Satuin tässä tänään lueskelemaan varsin mielenkiintoista ja helppotajuista kirjaa, jonka YKL luokka on yllättävää kyllä 38.5. Kyseinen kirja oli Jussi Särkelän Koulumurhat. Kirjassa käsitellään sekä Jokelan että Kauhajoen ampumatapauksia hieman toisesta näkökulmasta kuin tähän asti on julkisuudessa tultu käsiteltyä.

Sekä Pekka-Eric Auvinen (aka NaturalSelector89, Natural Selector, Sturmgeist89, Sturmgeist ja Eric von Auffoin) että Matti Saari leimattiin lähes kilvan mediassa mieleltään häiriintyneiksi ja vinksahtaneiksi persooniksi. Särkelä haastaa kirjansa lukijan miettimään mitä nämä murhaaja-itsemurhaajat olivat tämän leimansa takana. Sen leiman, jota niin usein käytetään hautaamaan allensa kaikki hankalat tai epämiellyttävät tosiasiat tai teoriat. On niin helppoa sanoa “Ei siitä tarvitse välittää, sehän on ihan vinksahtanut”. Ja kuka on lopulta vinksahtanut?

Särkelä kritisoi pamfletissaan aika tiuhaan tahtiin Vanhasen hallitusta toimettomuudesta ja siitä, ettei se osannut ennustaa Kauhajoen tapahtumien sattumista niin pian Jokelan jälkeen. Äkkiseltään voisi tuntua, että kritiikki on hieman liioiteltua ja kohtuutonta, mutta mitä pidempään kritiikkiä pohdiskelee, sitä paremmin se istuu kohdalleen.

Me elämme edustuksellisessa demokratiassa kaikkine sen huonoine ja mahdollisine hyvinekin puolinensa. Tästä seuraa väistämättä, että kansa, jolle valtiomuodon perusteella valta oikeasti kuuluisi, on ulkoistanut kaiken merkittävän päätäntävaltansa hallitukselle. Näin ollen on vain luonnollista ja oikein syyttää hallitusta toimettomuudesta ja niistä näennäistoimista, joilla on yritetty ennaltaehkäistä tulevia uusintoja. Näennäistoimilla tarkoitan niitä toimia, joilla pyritään tekemään uudet iskut mahdollisimman vaikeiksi poistamatta kuitenkaan niiden todellisia syitä (esim. laillisten aseiden saatavuuden vaikeuttaminen vs. aseellisen väkivallan syiden ehkäiseminen).

Suosittelen tätä kirjaa erityisesti lukio-opiskelijoille, heidän vanhemmilleen ja opettajilleen. Huolimatta kirjan pituudesta (251 sivua) ja kirjastoluokastaan (38.5) on tämä kirja varsin nopeaa ja helppoa luettavaa, etenkin kun tässä ei sorruta jargoniin.

Advertisements

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Kirja, Media, Turvallisuus, Väkivalta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s