Suuri kohu tyhjästä?

Kukaan ei ole tainnut välttyä kuulemasta tapaus Salatuista elämistä eli tuosta viime vuosien suositusta ja epäsuositusta saippuasarjasta, joka amerikkalaisten esikuviensa tyyliin viihdyttää osaa kansalaisista. En ota kantaa siihen kiistelyyn ovatko salkkareiden katsojat fiksuja, sivistyneitä tai mitään muutakaan, koska eihän sitä yksikantaan voi edes sanoa, kun jo käsitteet ovat niin ympäripyöreitä. Totean tässä vain, ettei itse sarja ole minua koskaan kiinnostanut eikä tule kiinnostamaankaan.

Suuresti minua ihmetyttää ja hieman myös säälityttää, että tästä sarjan N:nnen tuotantokauden päätösjaksosta on noussut niin suuri kohu. Mikäli olen oikein ymmärtänyt (katsomatta), niin eihän siinä tapahtunut sen pahempaa kuin räjähdys ja mielenvikaisen ihmisen tekemä elävältä hautaaminen – tosin Sarita Harma kiistää elävältähautaamista esiintyneen jaksossa. Tällaista samanlaista materiaaliahan on totuttu näkemään jo iät ja ajat TV:n uutispätkissä, elokuvissa ja sarjoissa aina lasten elokuvia myöten – muistatteko miten Kelju K. Kojootti yrittää yrittämästä päästyään saada Maantiekiitäjän saaliikseen.

Elämmekö me niin hyvässä ja täydellisessä maailmassa, ettei meillä ole sen suurempia murheita ja ongelmia käsiteltävänä kuin joku TV-saippuasarja? Olemmeko me vieraantuneet todellisuudesta niin pitkälle, että me koemme vahvaa samaistumista epätodellisiin henkilöihin ja tapahtumiin? Minusta kynttilöiden toimittaminen Kentaurin kuvauspaikalle on osoitus jo liiallisesta ja epäterveellisesta fanittamisesta tai samaistumisesta täysin fiktiiviseen tapahtumaan. Sen sijaan, että keskustelisimme tämän episodin vaikutuksesta lapsikatsojiin, pitäisi mielestäni keskustella tällaisten sarjojen vaikutuksesta katsojien todellisuudentajun hämärtymiseen ihan kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa.

Ymmärrän hyvin, että Suomen kansa järkyttyi ja suri Lapuan patruunatehtaan räjähdyksenEstonia uppoamisen sekä Jokelan ja Kauhajoen ampumatapausten kohdalla, sillä nämähän olivat kaikki todellisia tapahtumia, jotka koskettivat kaikkia joko henkilö- tai yhteisötasolla. En ole tunteeton, mutta minusta tunteillakin ja niiden kohteilla on rajansa.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Pohdiskelua, TV, Väkivalta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s