Ajatuksia Helsingistä

Helsingin keskustassa on paljon vaarallisen kauniita taloja, joita ihaillessa voi kävellä harhaan ja nähdä lisää kauniita taloja kunnes ei enää tiedä missä on tai kävellä auton alle ja kuolla hymyssä suin. Onneksi kumpikaan näistä ei tapahtunut minulle, mutta näin olisi voinut käydä eikä se välttämättä olisi niin hirveän paha juttu ollutkaan. Vanhojen ja kauniiden talojen loistoa toisaalta korostavat, mutta toisaalta myös masentavasti häiritsevät, uudet lasiset hirvitykset ja pahvilaatikkoarkkitehtuuri – Sanomatalo, joka todellakin näyttää kuin sen rakentaminen olisi jäänyt lakon takia tauolle, saa Postitalon näyttämään aika kauniilta.

Sain Pirkolta sisäpiirin kierroksen keskustassa sijaitseviin yliopiston rakennuksiin ja niissä vallitsevaan yliopistomaailmaan. Täytyy sanoa, että olen hieman kateellinen Helsingin yliopiston juhlavista puitteista, kun meillä täällä Jyväskylässä on Villa Ranaa ja muutamia Kiseleffin rakennuksia lukuunottamatta aika tylsät puitteet. Ehkä olisi pitänyt sittenkin valita Helsingin yliopisto ihan vain miljöön vuoksi.

Jonkinlainen kävelykulttuuriero valitsee Helsingin ja Jyväskylän välillä. Osaan kävellä Jyväskylässä jouhevasti ruuhkassakin, mutta Helsingissä käveleminen edellytti jatkuvasti puikkelehtimista ihmisten väleistä ja jos sattui kävelemään hitaampaa aina joku töni jostain päin. Miten Helsingissä kävellään oikein? Järjestetäänkö siihen kursseja muualta tuleville uusille asukkaille? Ulkopaikkakuntalaisuuteni näkyi kuulemma kauas, kun kaveriani odotellessa kävelin edestakaisin rauhallista tahtia rautatieaseman pääovien edustalla – helsinkiläiset eivät kuulemma kävele edes lämpimikseen jos odottavat jotakuta ja muutoinkaan eivät rauhallisesti. Miksiköhän Helsingissä on harrastettu liukaspintaisia katukiveyksiä, joissa saa talvella liukastella minkä kerkiää – tästä tulen aina muistamaan Helsingin.  Hmmm. Helsinki ei ehkä ole minun kaupunkini.

Kansalliskirjasto on aivan uskomattoman kaunis ja vaikuttava paikka. Se on kuin sivistykselle pyhitetty tuomiokirkko ja niinhän se oikeastaan onkin. Upea paikka. Suurkirkko on pienoinen yllätys. Ulkoa ja etenkin kauempaa katsottaessa se näyttää suurelta, mutta sisälle mentyä se onkin aika pieni. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että suurkirkossa saarnaaja rinnastetaan samanarvoiseksi uskonpuhdistajien Luther ja Agricola kanssa sekä Philipp Melanchton näiden kaikkien kanssa.  Joku on nyysinyt Melanchtonin nimestä pisteen, jolla etunimi on lyhennetty.

Olen aina pitänyt museoita mielyttävinä tapaamispaikkoina erityisesti ensitapaamisilla ja tällä kertaa Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen museo sai todistaa minun tapaamistani Tanjan kanssa. Erittäin mielenkiintoinen näyttely ja erittäin mielenkiintoinen miljöökin sille. Kaikki ne luurangot ja erityisesti ihmisen suvun pääkallot. Minua hieman harmittaa, että minä tiedä noista luista ja niiden omistajista läheskään niin paljoa kuin haluaisin, mutta ihmisen pääkoppaan mahtuu vain tietty määrä tietoa kerrallaan ja sen kallon tilavuushan on vissiinkin hieman pienentynyt jo. Täytyy sanoa, että Turun biologinen museo ei ole mitään verrattuna tähän. Luonnontieteellisen museon aulassa vaikuttavaan norsuun liittyy HelsinginSanomien Karlsson pilakuva.

Museoiden lisäksi vierailukohteiksi tapaamisilla näyttävät yllättävän hyvin sopivan myös kirjakaupat. Pariksi tunniksi venähtäneen kahvittelun jälkeen – ja kyllä, jotain historiallista tapahtui, sillä minä en jaksanut juoda kokonaan toista Waynesin isoa kupillista mustaa kahvia – nimittäin Nooran kanssa vietimme aikaa Suomalaisessa keskustellen kirjoista ja arvaillen kuinka pian ne tulevat alennusmyyntiin. Suomalaisessa on myös mielenkiintoisia omituisuuksia, kuten esimerkiksi Simpsonit-sarjakuvien sijoittaminen manga-hyllyyn. Suomalaista sarjakuva-alaa näyttäisivät hallitsevan tällä hetkellä Ilkka Heikkilän B. Virtanen ja Juba Tuomolan Viivi ja Wagner. Miltähän Alexander Stubista mahtaa tuntua, kun sen signeerauksin varustettua ensimmäisen ministerivuoden muistelmateosta Ei, herra ministeri aletaan piakkoin myydä alennuksella löytöjä-hyllyssä.

Kerjäläiset näyttävät kotiutuneen varsin hyvin Helsingin katukuvaan, mutta ei niitä sentään kovin montaa näkynyt. Muutamat istuskelemassa kadulla. Nooraa odotellessani seurasin yhtä, joka pisti kädessään pitelemästä pahvimukista kolikoita taskuunsa sitä mukaa kun niitä hänelle annettiin, jottei hänen mukinsa olisi näyttänyt liian täydeltä – eihän kukaan halua antaa kerjäläiselle, jonka kuppi on jo valmiiksi täysi. Kadulla istuvien kerjäläisten lisäksi oli pari aktiivisempaa romani-kerjäläistä, jotka tulivat pyytämään minulta rahaa, toinen Rautatieasemalla ja toinen Kampissa – en tietenkään antanut.

Kaikki ei Helsingissäkään mennyt ihan niinhyvin kuin olisi toivonut. Minun piti suunnitelmieni mukaan tavata kaikenkaikkiaan neljä ihmistä, mutta Rääpy on yhtä luotettava kuin Pendolino talvella, joten häntä en sitten tavannutkaan odottamisesta huolimatta. Olisi voinut edes ilmoittaa jos ei halua sittenkään tavata minua, mutta kun ei. Kun neiti Pendolinosta ei seitsemänjälkeenkään  ollut mitään kuulunut menin Kamppiin odottamaan Jyväskylään lähtevää pikavuoroa ja tapoin aikaa netissä – mikseikähän Kampin nettiautomaateista ei voi ostaa tuntia lyhyempää aikaa – ja arvatkaapa vain kuka löytyikään netistä. Tämä nti Pendolino olikin mennyt nukkumaan eikä ollut ajatellut ilmoittaa minulle. Noh, olisihan se pitänyt oikeastaan arvata, koska Rääpy ei ole koskaan ennenkään pystynyt noudattamaan mitään sovittuja asioita, mutta jotenkin minä nyt toivoin, että se olisi tehnyt poikkeuksen näin toiselta puolen Suomea matkustavan tapauksessa. Noh, eipähän sen tarvitse toistamiseenkaan edes yrittää vaivautua minun vuokseni.

Joka tapauksessa olen Helsingissä käyntiini varsin tyytyväinen ja haluan tavata kaikki uudestaan vielä tänä vuonna. Kenties sitten kun lumet ovat sulaneet ja kesä on saapunut Suomen pääkaupungin kaduille. Matkustamista inhoavaksi ihmiseksi matkustan aika paljon, kuten Päivi asian kerran ilmaisi.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Biologia, Kulttuuri, Luonto, Omia kuulumisia Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s