Visertämisen idea on laiskuus ja julkisuushaluisuus?

Törmätessäni joitakin vuosia sitten ensimmäisen kerran Twitteriin ja mikrobloggaukseen, pähkäilin sen tarkoituksesta ja hyödynnettävyydestä. Laadin itselleni silloin tilin Twitteriin kokeillakseni palvelua uteliaisuudesta, mutta en keksinyt mitään sanottavaa siellä  – blogini tuntui paljon turvallisemmalta, käytännöllisemmältä ja eritoten tutummalta viestintäkanavalta.

Viimeisen viikon aikana olen päätynyt uudelleen heränneessä mikroblogipähkäilyssäni siihen johtopäätökseen, että mikrobogien idea on aika pitkälti julkaisun nopeudessa ja helppoudessa. Persoona saa näkyvyyttä netissä kirjoittamalla pari sanaa tai lyhyen virkkeen, ilman sen suurempaa sisällöntuotantoa ja ajattelua. Perinteisessä bloggaamisessa on toki mahdollista kirjoittaa lyhyitä viestejä tweettien tapaan, mutta kuitenkin varsinaisen bloggaamisen luonne edellyttää vähän parempaa sisällöntuotantoa.

Oma nettinäkyvyyteni perustuu selkeästi blogiini, joten mihin minä sitten voisin hyödyntää mikrobloggausta. Viimeaikoina en ole sairastamisen vuoksi jaksanut kovin tiheään päivitellä blogiani saatika käsitellyt siellä murto-osaakaan niistä ajatuksista ja asioista, joista olisin halunnut käsitellä. Tässä mielessä Twitteri voisi mahdollistaa lyhyempien ja samalla vähemmän valmisteltujen kommenttien julkaisemisen, mutta toisaalta taas ongelmaksi muodostuisi tällöin niiden katoaminen tweettitaivaaseen muun kaikenkarvaisen tweettauksen sekaan. Jos minä sattuisin omistamaan jonkin sortimentin älypuhelimen nettiyhteydellä, voisin varmaankin harkita tekeväni päivänmittaan lyhyitä kommentteja luennoista, esitelmistä näyttelyistä ja muista tapahtumista myöhempää blogissa tapahtuvaa käsittelyä varten, mutta monista syistä – joita en tässä halua eritellä – en aio siirtyä älypuhelimiin yms., joten tämä käyttötarkoitus jäänee hyvin rajalliseksi.

Lisäys 20.4.2010 11.46: Kirjoitettuani tämän päädyin Tuija Aallon blogin kautta lukemaan Kari A. Hintikan blogia ja kas vain uusimmassa postauksessaan hän aloittaa toteamalla mikroblogeista täsmälleen saman kuin minäkin yllä totesin omalta kohdaltani. Tuntuu hyvältä olla välillä oikeassa : )

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Blogi, Media, Pohdiskelua Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Visertämisen idea on laiskuus ja julkisuushaluisuus?

  1. kariahintikka sanoo:

    En tiedä oikeassaolosta =) ehkäpä joillekuille vain sopii paremmin purskemainen nopea kommentointi heti kun taas joillekuille perusteellisempi mähkiminen kuten meikä. Itse olen varmaan sekakäyttäjä.

    Mikrokanavien osalta pitää kyllä todeta, että ne rantautuivat kyllä aivan loistavalla hetkellä Suomen tupakointilain aikoihin. Itselläni mikrokanavat ovat korvanneet lähes 100% aiemman kahvila- ja baariroikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen. Rahaakin säästyy. Toki kesäaikaan tulee käytettyä vielä kaupallisia kokoontumispalveluja.

  2. Kun mietit noita keinoja hyödyntää mikrobloggausta, kerron mielelläni esimerkin asiakashallinnan yhdistämisestä Twitteriin, eli hieman erilaisesta näkökulmasta. Nimittäin meillä Adensy:llä sosiaalisen median palvelut ovat jo mukana pienyrityksille suunnatuissa asiakashallinnan ratkaisuissamme ja niiden kautta voi tosiaan sosiaalisen median palveluita helposti käyttää.

    hyvää kevättä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s