Kommentti: Väärennetty ruoka

Ylen Silminnäkijässä toimittaja Matts Dumell tutki ruokien koostumusta ja tuli siihen lopputulokseen, että kuluttajaa johdetaan tarkoitushakuisesti harhaan käyttämällä heikkolaatuisia raaka-aineita ja lisäaineita osana elintarvikkeiden valmistusta. Näin varmasti onkin, mutta toisaalta voisi myös kysyä, että kuinka monelle tämä tuli yllätyksenä – yhdellekään valistuneelle kuluttajalle tuskin tuli.

Heikkolaatuisten raaka-aineiden käyttö elintarvikkeiden tuotannossa on lähtökohtaisesti hyväksyttävää niin kauan kuin siitä ei seuraa todistettavia terveydellisiä haittoja. Mikäli heikkolaatuisista raaka-aineista seuraa laadullisia haittoja, pitävät kyllä markkinavoimat melko hyvin huolen palautteesta. Olisi varsin typerää resurssien haaskausta, jos heikkolaatuinen, kuitenkin elintarvikekelpoinen raaka-aines, jouduttaisiin hävittämään jättäneenä tai laittamaan vaikkapa karjanrehuksi. Pilaantunut raaka-aines on sitten asia erikseen.

Lisäaineet olivat toinen osa Dumellin ohjelmasta, mutta siinä käytiin keskustelunavaukseksikin huolestuttavan vähän läpi koko lisäaineasiaa. Ohjelmassa tuotiin kyllä selkeästi ilmi lisäaineiden tärkeimmät käyttötarkoitukset eli elintarvikkeiden valmistuksen nopeuttaminen ja säilyvyyden parantaminen. Kokonaan puuttumaan jäi se oleellinen fakta, että monet lisäaineet eivät ole ongelmallisia aineita, sillä joukosta löytyy myös ihmiselle välttämättömiä aineita, kuten vitamiineja (esim. väriaineena käytetty E101 on B-ryhmän vitamiini nimeltä riboflaviini). Ennenkö alkaa välttelemään E-koodiaineita, niin kannattaa tutustua niihin aineisiin pelkkää E-koodia ja nimeä syvemmältäkin. E-koodeihin tutustuminen kannattaa aloittaa Eviran julkaisemasta E-koodiavaimesta, jossa on myös mainintoja mahdollisista yliherkkyysepäilyistä. Pelkällä E-koodiavaimen lukemisella ei vielä pitkälle pötki, vaan sitten on tehtävä kriittistä tutkimusta maalaisjärkeä käyttäen eri lisäaineista.

Milloin ruoka on väärennös? Onko se väärennös aina, kun sitä ei tehdä sillä isoäidin äidiltä perityllä ja sukupolvia muuttumattomana säilyneellä reseptillä? Selvää ratkaisua tähän kysymykseen ei varmaankaan ole olemassa, sillä niitä isoäidin äitejäkin on ollut olemassa aika monta kappaletta, kun suomalaisiakin on tällä hetkellä lähemmäs 5,3 miljoonaa. Ruoka-aineväärennöksiä ovat ainakin

  • tapaukset, joissa ruoka-aine ei vastaa ilmoitettua. Tästä käy hyvin esimerkiksi Silminnäkijässä nähty kasvisrasvavalmiste, jonka pääkomponentti olikin maito.
  • tapaukset, joissa valmistaja johtaa harhaan jättämällä kertomatta esimerkiksi ruisleivästä vehnäjauhojen määrään.

Ruokaväärennöksiä eivät ole sellaiset tuotteet, joissa poiketaan perinteisestä ja tavanomaisesta koostumuksesta, jos poikkeaminen mainitaan selkeästi eikä ruokaa yritetäkään markkinoida perinteisenä. Eli esimerkiksi 5% kermapitoisuuden kermajäätelöt, jotka Silminnäkijässä mainittiin, ovat minun mielestäni ihan ok, mikäli pitoisuus mainitaan. Sehän on sitten ihan kuluttajan omalla vastuulla ja viitseliäisyydestä kiinni lukeeko tuotteiden tekstejä, jotka kyllä voisivat olla hieman isommalla kirjoitettuja.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Kemia, Ruoka & Ravinto, Terveys, Turvallisuus Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s