Geopyyhepäivä 2013, Hki

Kukkiva tuomi

Kauniisti kukkivat tuomet juhlistivat Jyväskylässä pyyhepäivää : )

Tapahtui pyyhepäivänä vuonna 2013, että aamuauringon paahteessa ja juuri kukkaan puhjenneiden tuomion huumaavassa tuoksussa, seisoi yksinäinen matkustaja pyyhkeen ja olkalaukun kanssa bussipysäkillä. Hän odotti seuraavaa paikallisbussia viemään hänet Oikeustalolle, josta hän kävelisi sitten asemalle.

Junamatka Helsinkiin meni ihan kivasti lievässä horroksessa kuunnellen Knallia ja Sateenvarjoa sekä katsellen aina silloin tällöin ikkunasta ulos. Istuin yksilöpaikalla, joten koska vieressä ei ollut penkkiä, saatoin asettua istumaan huomattavasti mukavemmin kuin tyhjänkin istumapaikan vieressä. Onneksi olin valpas valitessani istumapaikkoja.

Asemalla tapasin P:n ja jatkoimme siitä johonkin kahvilaan, jonka nimestä tai sijainnista minulla ei ole mitään aavistustakaan, ja aloitimme päivän harrastustoiminnan kahvikupillisten ääressä vaihtaessamme oleellisia TB-koodeja.

Kahvilasta päästyämme aloimme varsinaisesti geokätköilemään, mutta siitä ei voi kertoa paljoakaan, koska en tahdo aiheuttaa harmaita hiuksia ja kiireisiä aikoja kätköjen omistajille. Helsingistä tuli jälleen useita uusia paikkoja minulle edes jollain tapaa tutuksi ja ainakin osa näistä päivän kätköistä täytti hyvin tarkoituksensa johdattaen minut paikkoihin, joihin en olisi luultavasti koskaan muuten mennyt. P:n kanssa tuli nähtyä keskustaa (tiedän, se ei ole kaupunginosa), Meilahtea, Munkkiniemeä ja Seurasaarta – hyvin monipuolista maastoa ja luontoa ”keskellä” Helsinkiä. Onneksi oli kaunis päivä.

Taidokkaasti myöhässä aikataulusta tapasimme P:n kanssa S:n Meilahden arboretumilla suurinpiirtein oikealla kellonlyömällä (kolmelta), mutta meidän georetkemme vielä ollessa kesken. Kolmisin siis jatkoimme viimeiselle kätkölle. Hetken jutustelun jälkeen P jatkoi omille teilleen ja minä omistauduin S:lle.

Yllättävää! Maailmanloppu ei tullutkaan vaikka S ja P tavasivat toisensa.

Meilahden arboretum oli hieman hmmm pettymys minulle, mikäli me nyt olimme oikeassa paikassa. Minusta tuo paikka oli kuin mikä tahansa puisto. Arboretum tarkottaa kasvitieteellistä puutarhaa (eritoten puuvartisiin erikoistunutta), joka on järjestetty biotoopeittain. Nojoo, jos wikipedian arboretum-luetteloa on uskominen, niin kyseessä onkin puistoarboretum eli kai siellä esitellään puiston puuvartiasia kasveja sitten.

Arboretumista lähdimme S:n kanssa Kamppiin syömään. Beanie Cafén Kana Supreme -salaattiannos oli todella suuri, suurempi kuin miltä se tiskin lasin takaa näytti, ja sen syöminen kävikin työstä. Oli kyllä todella hyvää. Sen turvin jaksoikin hyvin koko loppupäivän. Suosittelen paikkaa. Oli hyvä, että S sai jälleen kerran rikottua minun rutiinini, kun itse olisin mennyt jälleen jonnekin muualle.

Loppupäivän kolme tuntia S:n kanssa sujuivat todella nopeaan – liian nopeaan – ympäri Helsingin ydinkeskustaa. Juttelimme ja kävelimme etsien muutamia kätköjä, joista osan löysimmekin. Kyllä minä vielä jossain vaiheessa koukutan hänet – tämä laji sopii hänen uteliaaseen ja tutkivaan luonteeseen hyvin.

Helsingin puistoissa oli vilinää, mikä haittasi niiden kätköjen löytymistä, ja pohdimmekin muutamaan otteeseen, että mistä on kyse. Kaisaniemen puistossa kävin S:n kanssa lyhyellä kierroksella Maailma Kylässä -festarin ruuhkassa odottaessamme junani lähtöä. Kotiin Jyväskylään päästyäni minulle selvisi, että se vilinä puistoissa johtui Siivouspäivä -teemapäivästä. Olin kyllä tietoinen molempien olemassaolosta, mutta enhän minä muistanut niiden olevan juuri pyyhepäivänä.

Junan S59 lähtö Helsingistä ei onnistunut mallikkaasti, mutta onneksi 20 minuuttia myöhässä tapahtuneesta lähdöstä huolimatta olin minuutin tarkkuudella aikataulussa Jyväskylässä – vaihdoin tosin Tampereella IC927 -junaan. Onneksi S piti minulle seuraa junan lähtöön saakka, niin ei tarvinnut tuskastella tuleeko se vai eikö se tule. Kaksi pitkää halausta S:lta ja lupaus mahdollisimman nopeasta uudesta tapaamisesta saattoivat minut lopulta matkaan Helsingin rautatieasemalta kohti pohjoista.

Jostain kummasta syystä minua huvittavat julkisissa kulkuvälineissä meikkaavat nuoret naiset. En tiedä miksi, mutta niin vain on. He yrittävät saada kaiken kohdalleen heiluvassa ja keinuvassa bussissa tai junassa. Luultavasti he yleensä saavatkin, kun kerta sitä niin paljon harrastetaan. Onkohan aamulla niin vaikea nousta hetkeä aikaisemmin ylös – olen nähnyt tätä useimmiten aamubusseissa? Tänään paluumatkalla Helsingistä joku nuori nainen meikkasi itseään seuraavassa penkkirivissä käytävän toisella puolen.

InterCity junassa oli hyvin tutun oloinen ja piristävä konnari. Olen varma, että hän on ollut useammankin kerran Vaasan taajamajunan ja/tai Seinäjoen kiskobussin konnarina. Hänen erittäin pirteä olemuksensa jää helposti mieleen. Niin ja hän puhuttelee asiakkaita kolmannessa persoonassa! Se on kaunis tapa, jota harvemmin nykyään enää missään harrastetaan – vissiin jäi pois muodista luokkayhteiskunnan muutoksien myötä.

TB130525

Nämä kulkijat otin matkaani etelästä. Jatkavat eloaan täällä Jyväskylässä maanantaina.

Illalla ennen yhtätoista olin viimein kotona ja siellä kunnon geokätköilijän tapaan aloin hetimmiten juotuani loggailemaan kätköjä ja kulkijoita nettiin, vaikka hetken aikaa kotiin tultuani tuntuikin, että olisi paras jättää ne tähän päivään. Muutamat kulkijat eivät valitettavasti saaneet netissä kiertää kaikissa geokätköissä, sillä unohdin merkata kulkijat mukaani oikeassa järjestyksessä. Myös jätettyjen kulkijoiden kohdalla meinasi tulla sekaannuksia, mutta ne selvisivät kyllä P:n avustuksella – onneksi kaverit katsovat perääni ja pitävät huolen että tiedän mitä teen. Jätin Helsinkiin yhden omani ja neljä (?) Jyväskylästä poimimaani kulkijaa. Huomenna käyn jakamassa mukanani tuomani neljä kulkijaa kätköihin täällä Jyväskylässä. Ainakin yksi päätyy tuliaisena samaan kätköön, josta otin useamman mukaani – muissa on kätköjen kanssa yhteensopimattomia tehtäviä.

pyyhe2013b

Useamman putoamisen jälkeen solmin pyyhkeen kiinni olkalaukkuuni, jotta se pääsisi turvallisesti takaisin Jyväskylään. Se pääsi!

Eilen siis oli pyyhepäivä ja minä kuljetin pyyhettä mukanani Helsingissä. Kätköilyn lomassa se putosi useampia kertoja, mutta onneksi P oli pelastamassa sen. Sen ainoan kerran, kun P ei sen putoamista huomannut, sitä pitikin etsiä kunnolla (note to shelf: ensivuonna gps-majakka pyyhkeen kulmaan). Olen vähän pettynyt, kun en huomannu kenelläkään muulla pyyhettä mukana ja etenkin kun S ei ollut ottanut sitä aikomuksestaan huolimatta : ) Ehkä ensi vuonna sitten.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Geokätköily, Kaverit, Luonto, Matkustus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s