Erään murhaajan tarina

Sillä välin, kun muut ihmiset keskittyivät eilen prinsessa Madeleinen ja Christopherin häitä Ruotsissa, minä keskityin katselemaan erästä elokuvaa, joka on jo pitkään lojunut kirjahyllyssäni, mutta jota en muista vielä tähän mennessä kertaakaan katsoneeni. Elokuva on Patric Süskindin kirjaan perustuva ja Tom Tykwerin ohjaama Parfyymi: Erään murhaajan tarina (IMDB). Pituutta elokuvalla on 2 tuntia ja 22 minuuttia, mutta se ei tule olemaan ongelma, ainakaan jaksamisen kannalta. Kannattaa katsoa, mutta suosittelen lukemaan ko. kirjan ensin, niin elokuvan rajotteet eivät pilaa lukunautintoa. Spotifyn käyttäjille on tarjolla elokuvan soundrack Sir Simon Rattlen johtamana.

VAROITUS: Tästä eteenpäin postaus sisältää juonipaljastuksia enemmän tai vähemmän.

Katsoin siis Parfyymi: Erään murhaajan tarina -elokuvan, joka perustuu Patrick Süskindin saman nimiseen historialliseen romaaniin. Heti aluksi on todettava, että elokuva oli kyllä erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, mutta pidin silti enemmän kirjasta itsestään. Kirja antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia niin kirjoittajalle itselleen kuin lukijallekin.

Elokuvan alkuosa saa helposti voimaan pahoin, sillä niin hyvin on onnistuttu visuaalisesti kuvaamaan suorastaan yököttävä ympäristö, jossa Jean-Baptiste Grenouille syntyi ja millainen hänen syntymänsä tarina oli. Surullinen tarina siitä, kuinka hän syntyi kalatorin pöydän alla äitinsä viidentenä (vai kuudentena) lapsena kesken työpäivän, kuinka kaikki hänen sisaruksensa olivat kuolleet tai syntyneet kuolleina ja heidät heitetty Seine-jokeen kalanperkuujätteiden mukana.

Alkuosa muodostaa kasvutarinoille tyypillisen kliseisen kontrastin tarinan keskiosan ja loppupuolen kanssa. Aivan viimeiset hetket elokuvassa rikkovat tämän rakenteen virkistävästi ja kaikki palaa lopulta alkuun Grenouillen kuollessa samalla kalatorilla kuin oli syntynytkin. Aivan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, kun Grassen asukkaan häpeissään ja traumatisoituneina unohtivat kaiken ja kuinka Grenouillesta ei jää jäljelle kuin rippeet kerjäläisten syötyä hänet elävältä.

Kyseessä on tarina kaipauksesta ja kunnianhimosta. Jean-Babtiste Grenoille haluaa intohimoisesti hyödyntää omaa erityislahjaansa. Hän haluaa oppia kaiken parfyymien valmistamisesta valmistaakseen maailman täydellisimmän ja parhaimman parfyymin. Parfyymin valmistus ei kuitenkaan ole ainoa asia tässä kertomuksessa. Hän olisi aivan hyvin voinut etsiä parfyymiinsä ainesosasia luonnosta, paikoista jonne on lähes mahdoton päästä, ja tästä olisi tullut toisenlainen kasvutarina. Jean-Babtiste kuitenkin halusi luoda täydellisimmän parfyymin kauniista nuorista naisista, kun oli varhaisessa iässä nahkurin oppipoikana sellaisen kohdannut. Hän ei luo parfyymia saadakseen valtaa taikka kunniaa, vaan saadakseen sen raukkauden, jota hän on himoinnut ja joka on piinannut häntä monina öinä.

Lopulta Jean-Babtiste Grenoile joutuu tunnustamaan sen ikuisen totuuden, ettei rakkautta voi ansaita tai saada, edes huumaavan parfyymin avulla. Rakkautta voi vain antaa.

Advertisements

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Elokuva, Historia, Kulttuuri Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s