Kielellistä

Meille ihmisille kieli on itsestäänselvyys, joten me emme arkisessa elämässämme uhraa sille montaakaan ajatusta, saati sitten että pohtisimme syvällisemmin sen merkitystä. S sai minut eilisessä keskustelussamme pohtimaan, mikä kieli oikeastaan on ja millainen merkitys sillä on.

Oxford Dictionary of English määrittelee termin language aika suppeasti ”1 Method of human communication, either spoken or written, consisting of the use of words in a structured and conventional way. A non-verbal method of expression or communication: body language. 2 a system of communication used by particular country or community”. Määritelmän suppeus näkyy erityisen vahvasti siinä, että kieli on määritelty vain ihmisten käyttämäksi ja vain kommunikaation välineeksi. Kieli on paljon muutakin.

Yksinkertaisimmillaan kieli on kahden yksilön välistä kommunikaatiota. Tämä kommunikaatio voi aivan yhtä hyvin olla sanallista, kirjallista kuin eleitä ja tuoksujakin. Kieli ei siis oikeastaan ole niin tarkasti rajattu, kuin ODE yllä antaa ymmärtää. Suomenkielisen Wikipediankin artikkeli syyllistyy samaan ihmiskeskeiseen virheeseen ja määrittelee kielen vain ihmisten harjoittaman viestinnän välineeksi, vaikka artikkeli kyllä sisältää huomautuksen omaisen maininnan eläinten käyttämästä kielestä.

Sen lisäksi, että kieli on kommunikaation väline, se on myös väline käsitellä ja ymmärtää meitä ympäröivää maailmaa ja luoda sen perusteella abstrakteja käsitteitä ja ajatuksia. Kielen kehityksen taso on varmaankin se tekijä, joka lopulta erottaa meidän kehityksen tasomme muiden eläinten, ja jopa kasvien, kehityksen tasosta.

Millaista elämämme olisi, jos joutuisimme elämään ilman kieltä? Me voisimme kuunnella ympäristöämme, niin kuin S eilen huomautti, mutta kuinka paljon me ymmärtäisimme tästä kuulemastamme. Me emme pystyisi tekemään siitä monimutkaisia päätelmiä, koska niiden käsittelemiseen tarvitaan kielen mukana tulevia työkaluja. Joutuisimme elämään täysin vaistojen varassa riippumatta meidän aivokapasiteetistamme – tosin aivokapasiteettimme ei varmaan olisi kovin suuri, jos eläisimme lajina kokoajan ilman kieltä. Olisimme myös eristettyjä lajitovereistamme ja kaikista muista eläimistä, kun emme pystyisi tulkitsemaan niiden eleitä mitenkään.

Mikäli ihmiseltä vietäisiin kieli tuosta noin vain, hän joutuisi luultavasti paniikkiin, mikäli sellainen on kielettömälle ihmiselle ylipäätään mahdollista. Äkkiseltään tuntuu, että voisi olla mielenkiintoista ja ehkä vapauttavaakin kokeilla muutaman päivän ajan elää täydellisesti ilman kieltä, mutta tarkemmin ajatellen en ole asiasta aivan niin varma; traumat saattaisivat olla lähtemättömät. Luultavasti viikonlopun pituinen teknologiavapaa hiljaisuusretriitti tekisi enemmän hyvää nykyihmiselle.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Biologia, Kieli, Pohdiskelua Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s