Sarjakuvasukellus

Sarjakuvat ovat arkipäiväistä viihdettä. Kun en jaksa lukea tai jaksa keskittyä lukemiseen, luen sarjakuvia. Kun ei ole aikaa paneutua johonkin kirjaan, luen sarjakuvia. Kun haluan hetken viihdykettä, luen sarjakuvia. Arkipäivässä sarjakuvat täyttävät tyhjiä kohtia, ja jos hyvin käy niin kuvaruutujen väleistä kumpuaa lukijan mieleen ajatuksia, joita sitten muun toiminnan ohessa voi myöhemmin työstää. Jos sarjakuva onnistuu tehtävässään, se yhtä aikaa sekä viihdyttää että herättää ajatuksia. Jos oikein hyvin sattuu käymään, niin sama strippi tai pidempi sarjakuvakertomus toimii vielä vuosienkin kuluttua kirjoittamisesta ja antaa mahdollisesti sen ajan lukijalle jotain ajateltavaa omaan aikakauteensa liittyen.

Olen aina lukenut sarjakuvia hyvin rajoittuneesti, joten kokemukseni tästä taiteenalasta ovat yhtä lailla rajoittuneet. Tällä hetkellä olen pääasiallisesti seuraamassa Hesarista tuttuja Viiviä ja Wagneria, Wumoa (ent. WulfMorgenthaler) ja Fingerporia; Garfieldia sekä Dilberttiä. Kaksi viimeksi mainittua sarjakuvaa ovat päässeet yhteen varhaiseen runoelmaanikin mukaan. Tätä aihetta miettiessäni päädyin Nettisarjakuvaportaali Sarjis.info:n sivuille ja päädyin sitten katselemaan useampia tuttuja, mutta jo unholaan jääneitä sarjakuvia. Moni näistä päätyi Feedlyyni RSS-syötetilausena vastaisuudessa luettavaksi. On sitten aivan eri asia, kuinka pitkään nämä sarjakuvat tulevat listallani pysymään. Lista seuraamistani sarjakuvista löytyy postauksen lopusta.

Pääasiallisesti kulutan sanomalehtityylisiä muutaman ruudun pituisia sarjakuvia, strippejä, jotka tosin voivat oman itsenäisen sisältönsä lisäksi liittyä edeltävään tai seuraavaan strippiin. Näiden hyvä puolia ovat, ettei edeltäviä osia ole välttämätöntä lukea tai yrittää muistella – vaikka sieltä saisikin viitekehystä tulkintaa varten – ja että yksittäiseen strippiin on yleensä panostettua laadullisesti aika paljon, ei ole sisällöllisesti vajaita kuvia. Strippi on vähän kuin novelli.

Oma erityissuosikkini on Garfield eli Karvinen. Jokin tuossa pulleassa keltaisessa tabbyssa vain jaksaa viehättää vielä näinkin pitkään. Ehkä kyse on vastakkainasettelusta kissan ja ”isäntänsä” Eskon välillä. Huolimatta Garfieldin keveydestä (huom. sarjakuvan) ja etenkin suomalaisen sarjakuvalehden suuntaamisesta lapsille, on tässä sarjakuvassa aika paljon syvällisempää sisältöä myös aikuiseen makuun. Aikuiselle lukijalle sarjakuvasta tunkee esiin yhteiskunnallista kritiikkiä Eskon ja kissan välisissä välienselvittelyissä. Mitä tarkoittaa, kun kissa Eskon poissa ollessa tuhoaa kaikki saniaiset tai saa talon näyttämään myrskyn runtelemalta? Mitä eri tulkintoja voikaan antaa sille, että Garfield yrittää suurin piirtein aina pilata Eskon deittailun? Entä mitä voi päätellä ympäristöstä, kun katselee kuinka kissan kroppa on muuttunut sarjakuvan alkuajoista siirryttäessä 2010-luvulle?

Viivi ja Wagner on kuuluisa suomalainen sarjakuva, oikeastaan suomalainen K16-versio Garfieldista ja Eskosta. Viivi on ilmiselvä Esko ja Wagner taas ei tarvitse mitään muuta kuin kokovartaloperuukin ja meillä onkin sitten valmis Garfield-hahmo. Molempien sarjakuvien tarkoitus on kuvata parisuhteen ylä- ja alamäkiä ja samalla kritisoida ympäristöä ja saada lukijoiden harmaat aivosolut kehräämään. Viiviä ja Wagneria on tullut seuratta aika pitkään, mutta minulla ei ole vielä yhtäkään sarjaan liittyvää oheistuotetta tai edes albumia, ehkä jonain päivä.

Far Side

Näyte Far Side -sarjakuvasta. Kuva: Flickr / Tony Alter.

Yhden kuvan sarjakuvana Wumo on eräänlainen friikki omiensa joukossa, mutta onhan niitä monia muitakin, kuten esimerkiksi Far Side ja pilakuvat. En ole oikein varma lukisinko Wumoa lainkaan ellei se olisi niin helposti Hesarin sarjakuvana luettavissa. Onhan toki Wumossa ihan kivaa komiikkaa ja satunnaisesti nerokkaita ajatuksiakin, mutta erilaisille stereotypioille rakentuva huumori ei minuun suuremmalti vetoa.

Alunperin olin aika kriittinen Fingerporin hyvin arvattavan ja jossain mielessä kömpelönkin huumorin suhteen (Reunahuomautus 28.5.2009: Alkaa jo pikkuhiljaa tympiä), mutta pidemmän päälle se on osoittautunut ihan kelpo sarjakuvaksi. Fingerporin ydinidea on suurin piirtein sama kuin Wumossakin, mutta stereotypioilla leikkimisen sijasta Fingerporissa leikitään pääasiassa suomenkielen sanojen ja ilmaisujen monimerkityksellisyyksillä. Fingerpolissa minuun vetoaa myös Heimo Vesan työskentely Fingerpolin tiedekeskuksessa.

Sarjakuva albumeista – jos tämä nyt on oikea termi strippikokoelmille – minulle ovat tuttuja ainoastaan Garfieldin, Dilbertin ja B. Virtasen albumit. Viiviä ja Wagneria tai Kiroilevaa Siiliä en ole jostain syystä tullut lukeneeksi albumeina. Liekö sitten niitä osunut kirjastossa käteen. B. Virtasta sai joskus luettua netissä jonkun lehden sivuilta, mutta nykyään olen lukenut sitä vain albumeista ja painetusta Suur-Keuruun Sanomista. Sääli, sillä B. Virtanen on todella hyvä viihdyttävä ja hieman satiirinen sarjakuva.

Joskus yritin lukea ns. graafisia novelleja, mutta kokeiluni Buffyn ja CSI:n sarjakuvamaailmassa oli hienoinen pettymys (Reunahuomautus 24.10.2007: Seikkailua sarjakuvien maailmassa) enkä ole sen jälkeen tullut lukeneeksi mitään vastaavaa. Ehkä voisi jossain vaiheessa antaa vielä mahdollisuuden. Kenties vika onkin ollut siinä, että olen lähtenyt liikkeelle jotenkin vääränlaisin odotuksin. Miten voisin lukea sarjakuvaa ilman häiritseviä odotuksia?

 

Tämän hetkinen sarjakuvalistani:

  • Viivi a Wagner
  • Wumo
  • Fingerpori
  • Karlsson
  • Garfield / Karvinen
  • Dilbert
  • XKCD
  • Questionable Content
  • B. Virtanen
  • Sinfest
  • Ctrl+Alt+Del
  • Garfield Minus Garfield
IMG_0460

Pino Aku Ankkoja. Osa niistä on aika vanhojakin ja uudemmissa on muutamia irtolehtiä. Uudempi liimaustekniikka on ilmeisesti paljon heikompi kuin edeltäjänsä.

Ainiin. Olen tietenkin, niin monen muunkin suomalaisen tapaan, lukenut lapsuudessani Aku Ankan taskukirjoja ja niitä vanhoja löytyy edelleenkin kirjahyllystä jonkinmoinen määrä. En ole tullut lukeneeksi niitä pitkään aikaan. Ehkä niitä voisi lukea taas vaihteeksi.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Kulttuuri, Sarjakuva Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s