Seteleitä ja uskonnollisia symboleita

Kommentti Helsingin Sanomissa (10.1.2014) julkaistuihin mielipidekirjoituksiin. Mielipidekirjoituksiin viittaavat linkit johtavat Hesarin maksulliselle sivustolle.

Parissakin Lyhyet-osaston mielipidekirjoituksessa (Juhani Lampi: Automaatteihin pienempiä seteleitä ja Vesa Kröger: Käteistä rahaa tarvitaan yhä ) muistutetaan käteisen tarpeellisuudesta. Olen täsmälleen samaa mieltä molempien kirjoittajien kanssa automaateista ja käteisen tarpeellisuudesta. Edelleenkään pankkikortit eivät ole käytössä kaikkialla ja toisaalta taas eivät ne myöskään aina toimi. Järjestelmissä on usein lyhyitä toimintahäiriöitä, jolloin välttämättä mikään kortti tai osa korteista ei toimi ja ainoaksi maksuvälineeksi jää käteinen. Edellä mainitut kaksi syytä ovat varmasti pääasialliset syyt edelleen jatkuvalle käteisen käytölle. Muita syitä lienevät joidenkin ajoittain kaipaama täydellinen yksityisyys, kun on aika vaikea jäljittää käteisellä maksavaa asiakasta mikäli asiakas ei käytä myöskään bonuskortteja, ja ylipäätään teknologian karttaminen syystä tai toisesta.

Pienet setelit ovat oleellinen maksuväline paikoissa, joissa ostokset ovat yleensä pieniä. Tällaisissa paikoissa ei myöskään läheskään aina ole käytettävissä maksupäätettä korttimaksamista varten. Esimerkiksi kolmen euron bussilipun maksaminen 20 euron setelillä on aika järjetöntä ja vaatii bussilta suurta vaihtokassaa. Kerran juttelin kaukoliikenteen bussikuskin kanssa ja se sanoi pitävänsä 100 euron vaihtorahakassaa 5 euron seteleinä ja kolikoina, mutta sekään ei aina riitä päivän ajaksi, vaikka osa maksaakin lippunsa kolikoilla tai tasarahalla.

Viimeksi eilen asioidessa CityMarketissa edellä menevä asiakas totesi, ettei edellisessä kaupassa pystynyt maksamaan ostoksiaan kortilla – Cittarissa maksu onnistui. Minun kortillani maksu ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä. Kassa totesi meille molemmille, että lyhytaikaisia häiriöitä korttimaksamisessa on ongelmaksi asti. Onneksi korttimaksu toimii yleensä. Tällä uudella pankkikortillani, johon vaihdoin ensimmäisen korttini muutaman kuukauden käytön jälkeen, ongelmia on ollut vähemmän kuin ensimmäisellä, mutta siltikään en voi luottaa täydellisesti korttimaksamisen onnistumiseen – minulla on aina mukana käteistä riittävästi päivän ostoksiin.

Päivän toinen mielipidekirjoitus koskee uskonnollisten symbolien käyttämistä työaikana (Esa Karanko: Uskonnolliset symbolit sallittava töissä). Lähtökohtaisesti olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta kantamme eroavat esimerkkinä mainitussa sikhiturbaanin tapauksessa.

Oman näkemykseni mukaan uskonnonvapaus on vain ja ainoastaan positiivinen vapaus eli jokaisella on oikeus päättää omasta uskonnonharjoittamisestaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisella tulee olla lähtökohtaisesti oikeus harjoittaa uskontoaan ja käyttää sen mukaisia tunnusmerkkiä, kun se ei aiheuta oleellista ongelmaa. Se, että työntekijällä on uskonnollinen tunnusmerkki työaikana asussaan ei tarkoita, että hänen kanssaan tekemisissä olevat ihmiset joutuisivat harjoittamaan ko. henkilön uskontoa. Työntekijän uskonnollinen symboli ei viittaa mitenkään työnantajan uskonnolliseen vakaumukseen (tai sen puuttumiseen), koska uskonto on aina henkilökohtainen asia.

Uskonnonvapaus ei siis tarkoita uskonnollisten asioiden lakaisemista maton alle ja sulkemista neljän seinän sisälle, vaan se tarkoittaa henkilökohtaista valintaa uskonnon harjoittamisesta. Julkisesti näkyvät uskonnolliset symbolit olkoot sallittuja ja jos näiden näkeminen haittaa jotakuta, on hänen ehkä syytä miettiä uskonnonvapauden käsitettä ja omaa suvaitsevaisuuttaan vähän tarkemmin.

Facebook leike profiilistani vuodelta 2012 koskien kristillisten symbolien poistoa julkiselta paikalta.

Facebook leike profiilistani vuodelta 2012 koskien kristillisten symbolien poistoa julkiselta paikalta.

Kirjoitin aiemmin otsikolla ”Ateismi loukkaa uskonnonvapautta” (30.6.2009) tapauksesta, jossa bussikuski koki loukkaavaksi sen, että joutui kuljettamaan bussia, jonka kyljessä oli ateistinen mainosteksti. Tässä tapauksessa siis työntekijän ja työnantajan vakaumukset eroavat toisistaan. Mielestäni työntekijän tulee työssään tehdä myös sellaisia työhönsä kuuluvia tehtäviä, jotka ovat hänen vakaumustaan vastaan. Työtehtäviin ei saa sotkea henkilökohtaista vakaumustaan – paitsi työpaikan valinnan kautta. On täysin eri asia kantaako työntekijä uskonnollista symbolia vai tekeekö hän jotain vakaumuksensa vastaista työssään.

Sikhiturbaanin tapauksessa ei mielestäni ole oleellisesti kyse uskonnonvapaudesta, vaan työnantajan oikeudesta määrätä univormusta. Jos työssä käytetään jonkinlaista univormua, niin minusta työnantajalla on oikeus vaatia siinä pitäytymistä, jolloin uskonnolliset tunnusmerkit (ja kaikki muu univormuun kuulumaton) voidaan kieltää. Jos taas ei ole univormua, niin uskonnollisten symbolien käyttämisen pitäisi olla lähtökohtaisesti sallittua. Tietenkin on tapauksia, joissa salliminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi sikhiturbaanin käyttäminen työssä, jossa tarvitaan kypärää, on tietenkin mahdotonta.

Summa summarum: Peräänkuulutan kaikinpuolista suvaitsevuutta uskontojen suhteen, niin kauan kuin ne eivät loukkaa harjoittajiensa ihmisoikeuksia – kuinka ne lopulta voisivatkaan loukata heitä, jotka eivät ole ko. uskontoon sitoutuneita.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Ihmisoikeudet, Raha, Uskonto, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s