Galleriaa ja museota Jyväskylän päivänä

Päivän aurinkoinen ja leppoisa sää houkutteli ulos ja halusin muutenkin tehdä jotain erikoisempaa tänä viikonloppuna, joten oli helppoa lähteä tutustumaan taidenäyttelyihin. Alunperin minun piti käydä vain Galleria Ratamossa, mutta sitten huomasin netistä, että tänään muutkin kaupungin museot ovat ilmaiseksi avoinna, joten päädyin käymään myös Suomen Käsityönmuseossa ja Jyväskylän Taidemuseossa.

Valokuva Suomen lipusta Jyväskylän kunnallistalon katolla.

Aurinkoisena Jyväskylä-päivänä liehui lippu komeasti Kunnallistalon katolla.

Jyväskylä on tänään 177-vuotias kaupunki, mikä ei ole kaupungin iäksi hirveän paljon, edes Suomen mittapuulla, mutta pitää muistaa, että elämää tällä seudulla oli myös vanhan suuren Laukaan pitäjän aikana. Kaupungin historia juontaa siis juurensa paljon syvemmälle Ruotsin aikaan.

Kuva Galleria Ratamon etupihasta.

Galleria Ratamon etupiha Jyväskylän Veturitalleilla.

Päivän taidekierros alkoi Matkakeskuksen lähettyvillä sijaitsevasta Galleria Ratamosta, jossa nähtäville oli asetettu István Oroszin kiehtovaa ja taidokasta M.C. Escher -tyyppistä grafiikkaa Piirretty Aika -otsikolla (näyttelyn esite). Mikäli näitä kuvia alkaa tuijottamaan ja miettimään, on vaarassa nyrjäyttää aivonsa.

Oroszin näyttelyssä antiikkityyppiset rauniot olivat suuressa roolissa, käsitelty niin pylväikköinä kuin raunioinakin. Lisäksi useammissakin töissä näkyi selkeitä ja osittain kätkettyjä viitteitä kuolemaan. Mikä sopii hyvin yhteen muutenkin rappiosta kertovan taiteen kanssa.

Galleria Ratamon toisessa näyttelyhuoneessa oli seinällä Oroszin Darvins Garden -grafiikkatyö, josta tunnistin jo kaukaa, että puutarhan kasvien jättämässä tyhjässä tilassa on Charles Darvinin profiili. Samalla seinällä Darvinin kuvan kanssa oli myös taulu, joka esitti hänen kolleegaansa Lamarckia, mutta Lamarckiin taulun yhdisti lähinnä kuvassa oleva teksi.

Näyttelyssä oli esillä kolme anamorfoosia eli vääristynyttä kuvaa, jotka näkyvät oikein vain tietystä pisteestä tai tietyllä apuvälineellä. Tällä kertaa apuvälineenä oli kuvan päälle asetettu sylinterimäinen peili (asetelma näkyy näyttelyesitteessä). Taideteosten kuvat näkyivät ’oikein’ kun niitä katsoin tästä peilistä, mutta toisaalta itse vaakatasossa makaavat teoksetkin olivat melko vaikuttavia.

Oroszin tuotantoon kannattaa tutustua hänen kotisivuillaan. Ei kannata menettää malttiaan sivujen kanssa; ne ovat vähän samantapaiset kuin hänen taiteensakin eli hieman hankalat. Suosittelen myös Ratamon näyttelyä pidemmänkin matkan takaa tuleville – se on esillä aina 30.3.2014 saakka (aukioloajat).

Kuva Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostavasta polkupyörästä.

Tämä Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostava polkupyörä on tullut bongattua aiemminkin Galleria Ratamon luota.

Päivän toinen taidekohde oli kaupungin Taidemuseo Holvi, jonka näyttelyt osoittautuivat hienoiseksi pettymykseksi. Holvissa oli tänään kakkukahvitarjoilu, koska museo täytti 16 vuotta tänään. Minun päästessäni museon ylimpään kerrokseen Oravien koloon, oli kakku jo loppunut, enkä myöskään jäänyt kahville. Oli hyvin hämmentävää nähdä, että ihmiset istuivat ja joivat kahvia Oravien kaupunkiasunnon tuoleilla ja sängyillä. Esineillä, jotka ovat osa pysyvän grafiikkanäyttelyn kulisseja! Hämmentävää! Samoin hämmentäviä olivat myös ihmiset, jotka liikkuivat museossa kameran kanssa. En nähnyt ottivatko kuvia vaiko eivät.

Holvin näyttelyissä (SPACE_MAN_TECHNOLOGY_ORDER)
oli tällä kertaa todella paljon videokuvaa, joka ei ole taidemuotona koskaan viehättänyt minua. En oikein tiedä mikä siinä on, mutta videot vain eivät saa minua syttymään saati leimahtamaan liekkeihin. Museosta jäi vähän möh-olo. Onko hampaitaan videolla kaivava mies taidetta? Etenkin kun hänestä esitetään vain suu, hampaat ja tikkua käyttävät sormet. Onko taidetta, kun näitä videoita on n-kappaletta vierekkäin? Vai onko kenties taidetta se yksi tv-ruutu, joka jostain syystä näytti lumisadetta, laadukasta lumisadetta uskallan sanoa.

Kuva yleisestä ilmoitustaulusta Jyväskylän Vapaudenkadulla.

Paljon tapahtumia. Ilmoitustaulu paikallisliikennekeskuksessa Vapaudenkadulla. Taiteellinen värien sekamelska?

Viimeinen tutustumiskohteeni oli Käsityönmuseo, jonne päätin poiketa ihan ex tempore, mennessäni siitä ohitse kahvilaan. Täällä en jaksanut enää hirveästi alkaa pohtimaan ja tutkimaan teoksia, joten keskityin niihin, jotka eniten minua vetivät puoleensa. Nähtävästi ruumiinosat olivat kiinnostavinta antia tänään.

Luihin ja ytimiin -otsikolla olevassa näyttelyssä oli mielenkiintoinen kombinaatio kahdesta eri taideteoksesta. Seinällä oli Pertti Karjalaisen valokuvia aseteltuna kolmeksi ristiksi. Näiden alapuolella oli musta teräspöytä, joka kuppeineen ja symboleineen toi selkeästi mieleen muinaiset uhrikivet eli kuppikivet. Onko tässä yhdistelmässä tarkoituksellisesti kyse asettaa muinaisukonnot vuorovaikutukseen kristinuskon kanssa vai onko kyse puhtaasti sattumasta? Sopisi yhteen näyttelyn teemankin kanssa, joka on matka Siperiaan.

Huopa… Liikkeessä-näyttelyssä oli muutama mielenkiintoinen taideteos. Heti ensimmäisenä silmiini osui Barbara Eichhornin Solurakenteita-teos, joka on vaikuttava punainen steela. Hyvät värit ja muotoilu.

Toinen samaisen näyttelyn kohokohta oli Annie Veldkampin Luonnollisesti kaunis liikkeessä -teos, jonka kuvatekstissä sanottiin ”Elämä on jatkuva liikkeen virta. Sen alku on naisen kohdussa”. Lause on hyvin totta. Tämän lauseen perusteella uskoisin teoksen esittävän jollain tapaa auki revittyä kohtua. Aika rauhatonta siis, mutta ei paha, etenkin kun värimaailma on kiva.

Kuva Nikolainkulman tornista.

Nikolainkulman torni Jyväskylän Vapaudenkadulla.

Jyväskyläpäivän taidekierrokseni jälkeen päätin kokeilla Forumissa olevaa kahvila Cafe Praiaa, jossa en ole vielä koskaan tullut käyneeksi. Paikka on hyvin avoin eikä siellä ole juuri minkäänlaista rauhaa, kun ympärillä häärii kokoajan ostoskeskuksellinen ihmisiä, joten ei ihmekään, etten ole aiemmin tähän viitsinyt tutustua. Latte ja croisantti olivat ihan normaaleja, vaikka niistä saikin maksaa 6€. Pahimman miinuksen kahvila saa kuitenkin erittäin mauttomista muovitarjottimista, joissa on suorastaan kammottavia lintujen kuvia.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Kulttuuri, Näyttely, Taide Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s