Kulttuuriperjantai: K-S Museo

Perjantaina oli kulttuuriperjantain vuoro, pitkästä aikaa. Niille, jotka eivät tiedä mistä kulttuuriperjantaissa on kyse: Kulttuuriperjantaisin käyn Jyväskylän museoissa ja muissa näyttelyissä tutustumassa niin kulttuurihistoriaan kuin taiteeseenkin. Kulttuuriperjantaiden viettäminen riippuu näyttelyiden vaihtuvuudesta ja omasta innostuksesta

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli Keski-Suomen museossa esillä oleva Jorma Hynnisen Oopperalaulajan muotokuvat -näyttely. Kokoelma on hyvin monipuolinen. Jotkut vetosivat jo ensimmäisellä silmäyksellä, mutta toiset taas jättivät aivan kylmiksi joidenkin jopa hieman yököttäessä.

Madetojan Pohjalaisia oopperan Jussi oli heti tunnistettavissa, niin stereotyyppinen pohjalainen maalauksessa oli. Sallisen Punaisen viivan Topi tuo mieleen Leninin. Mozartin Figaron häiden kreivi ja Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Onegin tuovat mieleen vaarallisesti hymyilevän kreivi Draculan.

Kaitsijapappi Mozartin Taikahuilusta oli minulle suuri pettymys; Taikahuilu on minun lempioopperani. Teos on väreiltään hyvin likainen ja lähinnä kokoelma epämääräisiä muotoja. Missä on kaikki Mozartin ja vapaamuurarien loisteliaisuus?

Kuparille tehty Rodrigo Verdin Don Carlosta on kerrassaan upea. Tämän varjoon jäävät kaksi muuta kuparille tehtyä työtä, jotka eivät oikeastaan edes paini samassa sarjassa, materiaalistaan huolimatta.

Keski-Suomen museon toisessa kerroksessa on pysyvä Keski-Suomen historiaa esittelevä näyttely, jossa olen käynyt monia kertoja, mutta aiemmilla kerroilla en ole tullut hirveän yksityiskohtaisesti lukeneeksi näyttelyn tekstejä. Ne ovat aika antoista luettavaa, vaikka paikoitellen osoittautuvat aika historiallisiksi, kun vielä puhutaan Keski-Suomen läänistä, joka lakkasi olemasta lapsuudessani.

Sukututkimus ja historiaan perehtyminen ovat opettaneet, että menneisyys ei sittenkään ole niin kaukana meistä kuin äkkiä voisi kuvitella. Rautakausi loppui 1200 jkr keskiajan alkaessa ja sukututkimus johdattaa jonkinlaisella luotettavuudella 1400-luvulle saakka. Pitää jossain vaiheessa piirtää aikajana, osoittamaan ajallisia etäisyyksiä. Olisipa tällainen tehty jo kouluaikana. Miten paljon silloin olisikaan näkemys maailmaan syventynyt.

Yksittäisiä asioita, joita opittu Keski-Suomen museossa:

  • Vainaja syntyy polttamisen jälkeen uudestaan kuin poltettuun maahan kylvetty jyvä.
  • Pukinvuoren muinaislinna Jämsässä. Maanviljelystä jo 400 jkr.
  • Jämsän kirkkomaalla hautoja jo vuodesta 800 – 1000 -luvuilta jkr.
  • Keski-Suomen muinaislinnat 1100 – 1200 jkr eli ovat peräisin Ruotsin ja Novgorodin välisestä sodasta
  • Viitasaari oli 1700-luvulla Ruotsin mittakaavassa merkittävä muikunpyynnin keskus
  • Karsikko on vainajan tai tapahtuman muistoksi puuhun kaiverrettu merkintä

Keski-Suomi näyttelyn loppuosa ei oikein jaksanut kiinnostaa minua, kun se alkoi olla liian lähellä nykyaikaa. Museoesineiden joukossa koneita, joita olen nähnyt omana aikanani oikeassa käytössä.

En kiertänyt Jyväskylä-hallia lainkaan, mutta varmaan käyn sielläkin jossain vaiheessa tänä keväänä, vaikka sekään ei tietääkseni ole muuttunut viime käyntini jälkeen.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Historia, Kulttuuri, Kulttuuriperjantai, Taide Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s