Liikuttavaa teknologiaa, osa 2: Epäelektroninen teknologia

Vajaa vuosi sitten julkaisin postauksen Liikuttavaa teknologiaa, osa 1, jossa käsittelin elektroniikkaa, joka auttaa minua liikunnassa tavalla tai toisella. Nyt on aika kirjoittaa kaikesta muusta minua liikuttavasta teknologiasta; teknologian käsitteen alle mahtuvat kaikki tieteen ja tekniikan saavutukset.

Hannah Bora 50 -reppu

Kuva repusta.

Hannah Bora 50 -georeppuni. Ei kannata zoomailla, seurantakoodi on lätkän kääntöpuolella.

Aloitetaan suurimmasta artikkelista: Minulla on ollut elämäni aikana monta reppua. En edes ala arvailemaan kuinka monta. Kuitenkaan niistä suurin osa ei ole liittynyt suoranaisesti liikuntaan, vaan ovat olleet perinteisiä koulureppuja. Minulla on nykyisen koulurepun lisäksi tällä hetkellä kaksi muuta reppua, joista geokätköilyssä käytän pääasiasiallisesti 50 litran vetoista Hannah Bora reppua, vai onko se  rinkka. Missä lopulta menee ero rinkat ja repun välillä, kun ei ole ulkoista tukirankaa?

Tuo 50 litran reppu on hieman hankala, mutta eräänlainen kompromissi, kun en halua ylimääräisiä reppuja pyörimään nurkkiin. Päivärepuksi tämä on turhan iso – onneksi tyhjä tila ei sentään paina ja sen saa kiristettyä remmeillä pois – mutta Nuuksion retki (ja etenkin sen suunnittelu) osoitti repun olevan hieman pieni jo parin päivän retkeäkin silmällä pitäen. Kyllä sen kanssa Nuuksiossa hyvin selvisi kaksi päivää ja tulipahan mietittyä useamman kerran, mitä kaikkea reppuun pakkasi – kaikelle tuli jonkinlaista käyttöä.

Hannah Bora 50 sopii hyvin minun 178 cm varrelleni, vaikkei kantolaitetta voikaan säätää käyttäjän pituuden mukaan. Muuten repusta löytyy kyllä säätöjä ja reppu säätyy helposti mukavaksi riippumatta taakan painosta tai määrästä. Nuuksiossa reppu painoi reilut 16kg ja haastavassakin maastossa meno oli ongelmatonta.

Yksi epäkäytännöllinen kohta tuossa repussani kuitenkin on. Repun kansiosa asettuu kunnola oikeastaan vain, jos käyttää hyväkseen repun ylipakkauskapasiteetin. Muutoin kansi roikkuu epäkäytännöllisesti. Kansiosan säädöt eivät riitä kiristämään sitä tukevaksi, jos reppu on vajaasti täytetty.

Repun punainen väri suojaa metsästyskaudella metsästäjien luodeilta (toivottavasti), mutta lähinnä takaa päin. Sivuilta ja edestäpäin reppu on musta ja harmaa. Ehkä tätä olisi voinut miettiä vähän paremmin. Repun mukana tulee keltainen sadesuoja, joka näkyy kyllä joka suuntaan, joten hätätapauksessa väriäkin löytyy.

Ostin tämän noin vuosi sitten, edellisen reppuni alkaessa hajota, Prisman alennusmyynnistä. Hinta taisi olla jotain 60€ paikkeilla.

Source WLPS -juomarakko

Pitkillä kävelymatkoilla, ja miksei lyhyemmilläkin, tarvitaan juotavaa. Juomapullot toimivat ihan hyvin, mutta minun tulee juotua huomattavasti tasaisemmin, kun voi imaista juomarakosta vettä putkella, joka sijaitsee valmiiksi kropan etupuolella. Ei tarvitse kurkotella juomapulloja repun taskuista tai jopa repun sisältä.

Kuva juomarakosta.

Source WLPS -juomarakkoni, jolla on vetoisuutta kolme litraa. Juomaletkulla on pituutta noin 95 cm.

Juomarakko on siis paksusta muovista valmistettu pussi, josta imetetään vettä putkella. Minun juomarakkoni on Sourcen valmistama kolmen litran vetoinen WLPS. Kyseessä on minun ensimmäinen juomarakkoni, joten en oikein tiennyt mitä olin ostamassa. Otin tietysti selvää asioista ja valinta oli lopulta kohtuullisen helppo. On toki vähän kyseenalaista ostaa sotateknologiaa sotaa käyvästä maasta, mutta tätä hankkiessa laatu oli tärkeä kriteeri.

Väliseinä tekee juomarakon puhdistamisesta, tai oikeastaan kuivaamisesta, vähän hankalampaa kuin väliseinättömän olisi, mutta uskoisin väliseinällisen ja leveän rakon olevan parempi vähemmän loiskumisen vuoksi. Koska puhdistaminen on vähän hankalaa, en aio koskaan laittaa rakkoon mitään muuta kuin vettä. Haluan helppoutta.

Rakosta juodaan letkussa olevan Storm-venttiilin kautta, mikä on hieman vaivalloista. En vielä ole oppinut käyttämään venttiiliä suullani, vaan joudun kääntämään venttiilin kiinni käsin. Vähän epähygieenistä, mutta en ole vielä kuollut tai edes sairastunut.

Hankin tämän kevättalvella Varustelekasta (tuotesivu). En nyt muista mitä silloin maksoin, mutta samassa hintaluokassa se tänäänkin näkyy olevan.

Kengät

Kengät. Niitä on paljon, ehkä liiankin paljon. Kengät ovat todella tärkeitä, koska kropan ja repun paino on liikkuessa niiden päällä tuntikausia yhteen menoon vaihtelevissa maastoissa.

Kuva uimatossuista.

Uimatossut.

Minua inhottaa uida julkisilla uimarannoilla paljain jaloin, kun ei voi koskaan olla varma mitä lasinsiruja, pullonkorkkeja tai naula-ansoja on rantaveteen kylvetty. Niinpä minä käytän ohutpohjaisia uimatossuja, jotka eivät toki mitään suurta suojaa anna, mutta ainakin henkistä turvaa niistä saa.

Tällä hetkellä minulla on kahdet juoksukengät satunnaisia lenkkikertoja varten. Vanhojen pohjista menevät kivet läpi, mutta en vielä raaski luopua niistä, kun suuria ongelmia ei ole vielä ilmaantunut. Uudet Asicsini ostin kuitenkin jo valmiiksi, kun sattumalta näin BudgetSportin tarjoukset netissä. En ole edes kokeillut noita uusia vielä, mutta kyllä ne piakkoin tulevat käyttöön. Pitää vain etsiä jostain jääpiikit ja sovittaa niitä noihin, että tietää pitääkö ostaa noita varten uudet.

Vanhat juoksukengät. En tiedä merkkiä.

Uudet juoksukengät. Asics Patriot 7.

Olen tähän vuoteen asti tullut toimeen ilman vaelluskenkiä, mutta kevättalvella päätin kokeilla kuinka kesäkaudella kätköily sujuisi maihareihin nähden keveiden vaelluskenkien kanssa. Lopulta vaelluskengillä kävely ei hirveästi eroa maihareilla liikkumisesta. Noiden minun kenkieni kanssa pitää vain muistaa, että niissä ei ole tukea nilkoille eikä niiden pohja pidä kovin hyvin kostealla sammalleella tai kosteassa maassa. Maihareissani on paljon parempi pito ja varren takia myös hyvä tuki nilkalle. Maiharit ovat paremmat vaihtelevassa maastossa ja nuo vaelluskengät taas poluilla. Molemmissa kengissä minulla on kalvot, mutta kalvot eivät olleet varsinainen hankintakriteeri kummassakaan tapauksessa. Kalvot ovat ehdottomasti plussaa.
Maiharit ovat peräisin Varustelekasta (tuotesivu) ja vaelluskengät BudgetSportista (tuotesivu).

Jalas Fantom Drylock.

Salomonin vaelluskengät. Varmaankin Norwood GTX.

Jalaksen FX2-pohjalliset.

Kengät tarvitsevat aina hyvät pohjalliset ja tähän mennessä parhaat vastaan tulleet pohjalliset ovat olleet Jalaksen Fantom Drylockkien mukana tulleet Jalaksen omat FX2 -pohjalliset (tuotesivu, Varusteleka). En oikein tiedä miksi, mutta nämä pohjalliset vain tuntuvat todella hyviltä kokonaisuudessaan. Pohjallisilla on todellakin hintaa aika paljon, mutta vajaan vuoden käytössä olleet pohjalliset eivät ole vielä juurikaan kuluneet, joten voi olla, ettei uusia pohjallisia tarvitse ihan lähiaikoina ostaa.

Puhelintasku

Nokia 130 olkavarsikotelon sisällä. Kuulokkeiden piuha ei saa sille tarkoitetun reiän lävitse, joten se tulee ulos vetoketjun päästä.

Ympyrä ensimmäiseen postaukseen sulkeutuu tämän postauksen lopuksi, kun on aika esitellä olkavarsitasku, jota käytän puhelimen ja avainten säilyttämiseen lenkillä.

Tasku oli hyvä löytö Prismasta (19,90€). Olen käyttänyt sitä joka lenkillä hankkimisen jälkeen ja olen todella tyytyväinen hankintaani. Minun aidoilla näppäimillä varustettua puhelintani ei tuon ikkunan läpi voi täydellisesti käyttää, mutta ei se niin tärkeää olekaan. Kerkiän kyllä avaamaan taskun, jos on siihen tarvetta.

Kaikki mielipiteet ovat kirjoittajan omia eikä postaukseen liity minkäänlaista kaupallista yhteistyötä.

Mainokset

Tietoja Riku Korvenpää

Truth seeker and thinker, tired one.
Kategoria(t): Geokätköily, Lenkkeily, Liikunta & Urheilu Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s