Museopäivä Tampereella

Vietin eilen museopäivän Tampereella ja ensimmäistä kertaa museopäivä oli kokonaisuutena aika tylsä ilmestys. Näyttelyistä mikään ei oikein tuntunut kiehtovalta tai saanut pysähtymään, joten koko kierros oli tehty ennätyksellisessä kolmessa tunnissa. Sitten jäikin reilusti aikaa syödä ja lopulta enemmän kuin tarpeeksi luppoaikaa, jonka kulutin oikein villisti kryptolehden parissa.
Päivän parhaat teokset olivat ehdottomasti Taidekeskus Mältinrannassa, mutta ei niistäkään mikään hirveästi vedonnut minuun.
Sara Hildénin Berlinde De Bruyckeren näyttely osoittautui odotettua tylsemmäksi ja vahateosten osalta myös huonolla tavalla oudoksi. Lähinnä tuli hieman surullinen olo hevosten nahkojen käytöstä – niin mahtavat eläimet ansaitsivat jotain parempaa.
Tampereen taidemuseossa oli näytteillä Anita Snelmannin teoksia kahdessakin kerroksessa ja hänen maalausjälkensä ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Hyvin suttuista ja viimeistelemätöntä. Moni maalaus itseasiassa olisi ollut ihan hieno, jos maalausjälki olisi ollut kauniimpi. Silmälasien ohitse katsomalla moni teos näyttäytikin paljon kauniimpana, mutta kuinka normaali näöllä varustetut ihmiset nauttivat teosten kauneudesta – katsomalla niitä tavallista kauempaa, otaksun.
Tuli katsoneeksi myös muita näyttelyitä, mutta nämä kaksi jäivät pääasiassa mieleen ja kumpikaan ei jäänyt mieleen positiivisen kokemuksen takia. Noh tällaista se on elää taidemaailmassa ja kuluttaa taidetta hyvin laaja-alaisesti. Joskus jokaisesta näyttelystä löytyy todellisia helmiä ja joskus niitä taas ei löydy yhdestäkään näyttelystä.
Pääsylippuna oli tänään, kuten aina ennenkin, Museokortti.

Mainokset

Museokortti!

Museokortti
Museokortti saapui postin mukana.

Posti toi tänään Museokortin, joka on ehkä lompakon korteista se kaikista kivoin. Ostin museokortin käydessäni Pirkon kanssa Kotkan merikeskuksessa. Siitä on nyt melkein kolme viikkoa. Laskin juuri, että tämän kolmen viikon aikana olen tainnut käyttää Museokorttia jo puolen arvon verran. Minulle Museokortti on siis varsin kannattava hankinta.

Minun kohdallani Museokortti on jo lisännyt museokäyntejä, sillä Helsingissä käydessäni poikkesin Sinebrychoffin museolle katselemaan grafiikkaa vain koska satuin menemään siitä ohitse museokorttini kanssa. Samoin olen käynyt Holvissa jo yhden ylimääräisen kerran Museokortilla.

Jännää, että Museot.fi-sivun museohaussa museokorttimuseoina näkyvät myös Jyväskylän yliopiston molemmat museot, vaikka niihin pääsee ilmaiseksi kuka tahansa. Onhan se toki markkinointikeino tuokin. ”Meille pääset ilmaiseksi museokortilla, niin pääset kyllä ilman korttiakin”.