Kulttuuriperjantai tiistaina

Tavallisesti olen käynyt museoissa perjantaisin, mutta nyt museokortin turvin kävinkin vaihteeksi tiistaina. Päivän kohteita olivat vaihtuvat näyttelyt sekä Keski-Suomen museolla että Holvissa. Pysyvissä näyttelyissä olen käynyt jo sen verta monta kertaa, että jätin ne väliin tällä kertaa.

Keski-Suomen museon alakerrassa on esillä mitalitaidetta käsittelevä Mitalin kaksi puolta – se on fifty sixty -näyttely. Nimestään huolimatta näyttelyvieras oppii, että mitalissa on kolme puolta – se reuna on yksi puoli. Näyttelyssä on esillä Matti Järvisen kaikki urheilumitalit pinottuna kirkkaassa muoviputkessa. Aika vaikuttava pino! Matti Nykäsen mitalikokoelma oli myös aika hieno. Opin myös, että olympialaisten kultamitali ei enää nykyään ole oikeasti kultaa, vaan kullattua hopeaa.

Taidehallissa, K-S museon ylimmässä kerroksessa, on esillä Dimensio – Nyt -näyttely, joka esittelee Dimensio-ryhmän tämän hetkisten jäsenten taidetta. Hyvin monipuolista nykytaidetta. Vähän veikkaan, että yksi taideteoksista ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla. Kahvikupillinen vettä olisi varmaan auttanut tilanteessa. Käykää joskus katsomassa leijuuko taidehallissa saippuakuplia.

Kumpikaan K-S museon näyttelyistä ei oikein vedonnut minuun tai tuntunut hirveän mielenkiintoiselta. Ehkä etenkin mitalinäyttelystä olisi saanut enemmän irti virkeämpänä päivänä. Nykytaiteesta taas ei koskaan oikein tiedä, joskus se vain ei tunnu toimivan vaikka kuinka yrittäisi.

Jyväskylän kaupungin taidemuseon, Holvin alagalleriassa on esillä Sampo Malinin Muunneltua totuutta -näyttely, joka näyttelyn infon mukaan käsittelee tiedonjakamista ja sen tavoitteellisuutta. Minulta jäi tämän näyttelyn punainen lanka löytämättä, sillä en oikein hahmota miten tiedonjakaminen näissä teoksissa ilmentyy. Ehkä tämä selviää kuraattorin kierroksella perjantaina, mikäli muistan sinne mennä.

Holvin päänäytely, Mutatis Mutandis, esittelee Tommi Toijan Muukalaiset-veistoksia, jotka on ovat humanoidisia, mutta vääristyneitä ja rikkinäisiä. Monissa veistoksissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta veistoksien suuresta määrästä johtuen on vaikea perehtyä kaikkiin. Näin jälkeenpäin ne ovat muusaantuneet päässä yhdeksi monimutkaisesti ja ahdistavaksi veistokseksi, joka edustaa jollain tapaa kaikkia näyttelyn hahmoja.

MuseoKahvia
Museokahvia Jyväskylän taidemuseosta.

Holvin museokaupassa oli vielä myynnissä edelliseen näyttelyyn, Matkalla Maan keskipisteeseen, liittyvä Paahtimo Pavun valmistama luomukahvi. Olen joskus ennenkin tuoksutellut pussia, mutta tänään päätin sen sitten ostaa. Ihan hyvää kahvia. Täytyyhän sen olla, kun on kyse museokahvista : ) Museokaupasta mukaani tarttui myös yksi postikortti, joka sopii täydellisesti ystävänpäiväksi. Ainakin toivottavasti se sopii.

Nooran kanssa oli eilen puhe teineistä ja museoista. Miksi teinit käyvät museoissa harvoin ja pitäisikö museoiden erikoistua nuorisoon? Tänään oli ilahduttavaa nähdä neljän oletettavasti lukiolaistytön ryhmä istumassa Holvin yläkerrassa penkillä. Taiteen sijasta he taisivat kyllä puhua kurssivalinnoista. Olivat kuitenkin tulleet museoon ja se on hyvä.

Mainokset

Galleriaa ja museota Jyväskylän päivänä

Päivän aurinkoinen ja leppoisa sää houkutteli ulos ja halusin muutenkin tehdä jotain erikoisempaa tänä viikonloppuna, joten oli helppoa lähteä tutustumaan taidenäyttelyihin. Alunperin minun piti käydä vain Galleria Ratamossa, mutta sitten huomasin netistä, että tänään muutkin kaupungin museot ovat ilmaiseksi avoinna, joten päädyin käymään myös Suomen Käsityönmuseossa ja Jyväskylän Taidemuseossa.

Valokuva Suomen lipusta Jyväskylän kunnallistalon katolla.
Aurinkoisena Jyväskylä-päivänä liehui lippu komeasti Kunnallistalon katolla.

Jyväskylä on tänään 177-vuotias kaupunki, mikä ei ole kaupungin iäksi hirveän paljon, edes Suomen mittapuulla, mutta pitää muistaa, että elämää tällä seudulla oli myös vanhan suuren Laukaan pitäjän aikana. Kaupungin historia juontaa siis juurensa paljon syvemmälle Ruotsin aikaan.

Kuva Galleria Ratamon etupihasta.
Galleria Ratamon etupiha Jyväskylän Veturitalleilla.

Päivän taidekierros alkoi Matkakeskuksen lähettyvillä sijaitsevasta Galleria Ratamosta, jossa nähtäville oli asetettu István Oroszin kiehtovaa ja taidokasta M.C. Escher -tyyppistä grafiikkaa Piirretty Aika -otsikolla (näyttelyn esite). Mikäli näitä kuvia alkaa tuijottamaan ja miettimään, on vaarassa nyrjäyttää aivonsa.

Oroszin näyttelyssä antiikkityyppiset rauniot olivat suuressa roolissa, käsitelty niin pylväikköinä kuin raunioinakin. Lisäksi useammissakin töissä näkyi selkeitä ja osittain kätkettyjä viitteitä kuolemaan. Mikä sopii hyvin yhteen muutenkin rappiosta kertovan taiteen kanssa.

Galleria Ratamon toisessa näyttelyhuoneessa oli seinällä Oroszin Darvins Garden -grafiikkatyö, josta tunnistin jo kaukaa, että puutarhan kasvien jättämässä tyhjässä tilassa on Charles Darvinin profiili. Samalla seinällä Darvinin kuvan kanssa oli myös taulu, joka esitti hänen kolleegaansa Lamarckia, mutta Lamarckiin taulun yhdisti lähinnä kuvassa oleva teksi.

Näyttelyssä oli esillä kolme anamorfoosia eli vääristynyttä kuvaa, jotka näkyvät oikein vain tietystä pisteestä tai tietyllä apuvälineellä. Tällä kertaa apuvälineenä oli kuvan päälle asetettu sylinterimäinen peili (asetelma näkyy näyttelyesitteessä). Taideteosten kuvat näkyivät ’oikein’ kun niitä katsoin tästä peilistä, mutta toisaalta itse vaakatasossa makaavat teoksetkin olivat melko vaikuttavia.

Oroszin tuotantoon kannattaa tutustua hänen kotisivuillaan. Ei kannata menettää malttiaan sivujen kanssa; ne ovat vähän samantapaiset kuin hänen taiteensakin eli hieman hankalat. Suosittelen myös Ratamon näyttelyä pidemmänkin matkan takaa tuleville – se on esillä aina 30.3.2014 saakka (aukioloajat).

Kuva Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostavasta polkupyörästä.
Tämä Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostava polkupyörä on tullut bongattua aiemminkin Galleria Ratamon luota.

Päivän toinen taidekohde oli kaupungin Taidemuseo Holvi, jonka näyttelyt osoittautuivat hienoiseksi pettymykseksi. Holvissa oli tänään kakkukahvitarjoilu, koska museo täytti 16 vuotta tänään. Minun päästessäni museon ylimpään kerrokseen Oravien koloon, oli kakku jo loppunut, enkä myöskään jäänyt kahville. Oli hyvin hämmentävää nähdä, että ihmiset istuivat ja joivat kahvia Oravien kaupunkiasunnon tuoleilla ja sängyillä. Esineillä, jotka ovat osa pysyvän grafiikkanäyttelyn kulisseja! Hämmentävää! Samoin hämmentäviä olivat myös ihmiset, jotka liikkuivat museossa kameran kanssa. En nähnyt ottivatko kuvia vaiko eivät.

Holvin näyttelyissä (SPACE_MAN_TECHNOLOGY_ORDER)
oli tällä kertaa todella paljon videokuvaa, joka ei ole taidemuotona koskaan viehättänyt minua. En oikein tiedä mikä siinä on, mutta videot vain eivät saa minua syttymään saati leimahtamaan liekkeihin. Museosta jäi vähän möh-olo. Onko hampaitaan videolla kaivava mies taidetta? Etenkin kun hänestä esitetään vain suu, hampaat ja tikkua käyttävät sormet. Onko taidetta, kun näitä videoita on n-kappaletta vierekkäin? Vai onko kenties taidetta se yksi tv-ruutu, joka jostain syystä näytti lumisadetta, laadukasta lumisadetta uskallan sanoa.

Kuva yleisestä ilmoitustaulusta Jyväskylän Vapaudenkadulla.
Paljon tapahtumia. Ilmoitustaulu paikallisliikennekeskuksessa Vapaudenkadulla. Taiteellinen värien sekamelska?

Viimeinen tutustumiskohteeni oli Käsityönmuseo, jonne päätin poiketa ihan ex tempore, mennessäni siitä ohitse kahvilaan. Täällä en jaksanut enää hirveästi alkaa pohtimaan ja tutkimaan teoksia, joten keskityin niihin, jotka eniten minua vetivät puoleensa. Nähtävästi ruumiinosat olivat kiinnostavinta antia tänään.

Luihin ja ytimiin -otsikolla olevassa näyttelyssä oli mielenkiintoinen kombinaatio kahdesta eri taideteoksesta. Seinällä oli Pertti Karjalaisen valokuvia aseteltuna kolmeksi ristiksi. Näiden alapuolella oli musta teräspöytä, joka kuppeineen ja symboleineen toi selkeästi mieleen muinaiset uhrikivet eli kuppikivet. Onko tässä yhdistelmässä tarkoituksellisesti kyse asettaa muinaisukonnot vuorovaikutukseen kristinuskon kanssa vai onko kyse puhtaasti sattumasta? Sopisi yhteen näyttelyn teemankin kanssa, joka on matka Siperiaan.

Huopa… Liikkeessä-näyttelyssä oli muutama mielenkiintoinen taideteos. Heti ensimmäisenä silmiini osui Barbara Eichhornin Solurakenteita-teos, joka on vaikuttava punainen steela. Hyvät värit ja muotoilu.

Toinen samaisen näyttelyn kohokohta oli Annie Veldkampin Luonnollisesti kaunis liikkeessä -teos, jonka kuvatekstissä sanottiin ”Elämä on jatkuva liikkeen virta. Sen alku on naisen kohdussa”. Lause on hyvin totta. Tämän lauseen perusteella uskoisin teoksen esittävän jollain tapaa auki revittyä kohtua. Aika rauhatonta siis, mutta ei paha, etenkin kun värimaailma on kiva.

Kuva Nikolainkulman tornista.
Nikolainkulman torni Jyväskylän Vapaudenkadulla.

Jyväskyläpäivän taidekierrokseni jälkeen päätin kokeilla Forumissa olevaa kahvila Cafe Praiaa, jossa en ole vielä koskaan tullut käyneeksi. Paikka on hyvin avoin eikä siellä ole juuri minkäänlaista rauhaa, kun ympärillä häärii kokoajan ostoskeskuksellinen ihmisiä, joten ei ihmekään, etten ole aiemmin tähän viitsinyt tutustua. Latte ja croisantti olivat ihan normaaleja, vaikka niistä saikin maksaa 6€. Pahimman miinuksen kahvila saa kuitenkin erittäin mauttomista muovitarjottimista, joissa on suorastaan kammottavia lintujen kuvia.

Kun yö tuli keskelle päivää

Yläkaupungin Yö ei tänäkään vuonna pettänyt odotuksiani, vaan osottautui tälläkin kertaa kiehtovaksi ja miellyttäväksi kokemukseksi. Totutusta tavasta poiketen kiersin tällä kertaa muutamia museota myö itse Yön päivänä, vaikka omatoiminen kulttuuriperjantai liittyikin tälläkin kertaa yöhöni.

Tuomen ja vaahteran kukkia Seminaarinmäellä Yläkaupunginyössä.
Niinkuin joskus aiemmassa postauksessani vähän epäilinkin, eivät Seminaarinmäen tuomet kerinneet kukoistukseensa ajoissa. Vaahteran kukka vaatimattomuudessaan näyttää upealta. Kenties vuorottelua?

Alunperin ajattelin ottaa järkkärini mukaan, mutta sitten alkoikin laiskottaa ja nappasin vain tuon pokkarini – jota en osaa vielä kunnolla käyttää – taskuuni. Muutenkin keskityin lähinnä katselemaan ja kuuntelemaan, enkä niinkään kuvaamaan. Niille, jotka eivät vielä tiedä, niin en tykkää kuvata ihmisiä, joten siksi niitä ei näissä kuvissa taida näkyä. On muuten hämmentävää, kun museoissa on valokuvauskiellossta huolimatta QR-koodeja ja ajoittain muistutetaan että salaman käyttö on kielletty.

Päiväni alkoi rauhallisella kävelyllä Seminaarinmäellä katselemassa sekä edelleen jatkuvia peruskorjaustöitä että festivaalien käynnistymistä.Onhan se ihan hyvä, että kiinteistöistä pidetään huolta ja niitä ajanmukaistetaan, mutta tällaisina festivaalipäivinä ne remontit ovat vähän ikäviä, etenkin festivaalialueella – onneksi sentään työt eivät olleet käynnissä Yön aikana.

Työmaa-aita Jyväskylän yliopiston hallintorakennuksen luona.
Työmaa-aidoissa esitellään Jyväskylän yliopiston 150-vuotista historiaa ja Seminaarinmäen rakennuksia.
IMG_0164
Uno Cygnaeus, Isa Asp ja Wolmar Schildt tarkkailivat Seminarium-rakennuksen ikkunasta opastettua kierrostamme.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli opastettu kävelykierros Seminaarinmäen Pajalta Toivolan pihan Pajalle. Meitä osanottajia tälle päivän toiselle kierrokselle oli vain kaksi ja meistäkin toinen osallistui tälle kierrokselle etsittyään ensimmäisen kierroksen alkupistettä väärästä paikkaa. Opastetut kierrokset pienillä joukoilla ovat kivoja. Moni asia kampuksen alueelta oli minulle entuudestaan tuttua, mutta seminaarin alkuperäinen sijainti kaupungin puolella oli minulle uutta tietoa. Niin ja tietenkin kaikki Toivolan pihaan liittyvät jutut olivat uusia.

IMG_0195
Kuparisepän talo (1842) Toivolan käsityöläispihalla. Hmm olikohan täällä tuollaisia katuvalotolppia 1800-luvun loppuolella? 

Opastus siis päättyi Toivolan pihalle, jonka reunalla sijaitseviin Kuparisepän ja Puusepän taloihin kävin myöhemmin iltapäivän aikana tutustumassa. Kuparisepän talo on sisustettu puitteiltaan todella upeaksi 1800-luvun loppupuolen kodiksi. Puusepän talo on sisustukseltaan selvästi pelkistetympi ja muutenkin vaatimattomampi rakennuksena koostuen verstashuoneesta ja keittiöstä.  Molemmat talot ovat ehdottomasti vierailemisen arvoisia enkä itse edes osannut odottaa löytäväni Jyväskylästä mitään Kuparisepän talon tapaista museokohdetta.

Kulttuuriperjantaista tähän päivään jääneistä näyttelykäynneistä ensimmäinen kohdistui Keski-Suomen Luontomuseoon, jossa perusnäyttelyn (jonka jätin välistä) lisäksi esiteltiin museon kokoelmiin kuuluvia erikoisempia otuksia. Pieni otos ilmeisesti varsin laaja-alaisesta kokoelmasta. On vähän sääli, että museo ei pidä esillä normaalisti kuin maakunnan luontoa esittelevää kokoelmaa. Raha varmaan esteenä tässä, niinkuin monessa muussakin vastaavassa tapauksessa. Kun kerta Harjun laelle oli jo noustu, niin pitihän sitä tietenkin käydä myös tornissa katselemassa kaupunkia. Ikkunat sen verta suttuisia, etten edes yrittänyt ottaa tällä kertaa kuvia.

Keski-Suomen museossa oli upea näyttely Jukka Nousiaisen Tourujoki-aiheisia maalauksia. Hyvin tarkkoja maalauksia ja joissain ehkä vähän häiritsevyyteen asti. Näyttely on hyvin kiehtova ja vaikuttava, koska Tourujoki on yksi ehdottomista suosikeistani Jyväskylässä. Tourujoen uoman varrelle mahtuu jollain tapaa kaikki mikä Jyväskylästä on tehnyt Jyväskylän.

Siinä missä Tourujoki-näyttely oli vaikuttava ja positiivinen kokoelma, oli saman museon ylimmän kerroksen taidehallin näyttely aika mitään sanomaton ja ehkä jopa turhauttavakin kokemus. Taidehallissa esiteltiin sekalainen otos maalauksia ja veistoksia Keski-Suomen museon kokoelmista sekä eri tahojen kokoelmista koostettu mitalinäyttely. Sekalaisuus oli oikeastaan se ainoa selkeä nimittäjä. Pidän enemmän järjestetymmistä näyttelyistä.

IMG_0201
Salaattibaarin mainos asfaltissa jossain päin Yläkaupunkia.

Samaan aikaan Yläkaupaungin Yön kanssa järjestettiin myöskin Ravintolapäivä ja Keski-Suomen IV kalamarkkinat, mutta en tutustunut kummankaan antiin, paitsi ohimennessä toteamalla kalakaupan olevan kiinni ja että Cygnaeuksen puistossa oli joku ravintolapäiväkoju(?) pystyssä. Hain kahvini tylsästä C-rakennuksen kahvilasta ja Vakiopaineesta.

Kuudelta illalla päädyin joidenkin sattumien ja laiskuuden kautta juhlasaliin seuraamaan Siltasinfonian konserttia, vaikka alunperin olikin tarkoitus olla seuraamassa Aurelia 13 Berlin Stories -muotinäytöstä. Kuudesta eteenpäin sitä tulikin sitten istuttua aina jonnekin puoli yhteentoista saakka. Siltasinfonian jälkeen olivat vuorossa ne jokavuotiset tanssikoulujen näytökset: ensin Seitsemän Hunnun Tanssi ry., jonka jälkeen olivat Jyväskylän Tanssiopiston ja Cooma Dance Academyn näytökset. En tiedä olenko yliherkkä äänille nykyään, mutta suurimman osan aikaa olisin kyllä nauttinut korvatulpista, jos minulla olisi ollut mukana (pitää muistaa ensi vuonna!). Vähän pienempikin äänimäärä olisi varmasti riittänyt. Cooman osuus miellytti ehdottomasti silmää eniten. En osaa sanoa miksi näin on – en ymmärrä tanssista tarpeaksi pystyäkseni sitä analysoimaan – mutta olen kuitenkin aika varma kannastani.

Taideteos pakkausmuovista.
Tällainen pakkausmuovista tehty taideos löytyi Villa Ranan Paulaharju-salin sisäänkäynnin edustalta.

Kulttuuriperjantai 17.5.2013

Päivä alkoi laukkuostoksilla, joiden tuloksista postaan joskus erikseen, mutta sitten uuden laukun kanssa pääsikin museokierrokselle.

Ensimmäisenä vierailin Suomen käsityön museossa katsomassa sekä Kraftfull että pyöränäyttelyt. Uudistetussa perusnäyttelyssäkin tuli vierailtua. Kraftfullista jäi oikeastaan mieleen vain Berit Braggen kuparilangasta valmistamat korut sekä Siv ja Simon Linneyn vati. Nojoo, olivat ne jonkun tekemät rautaiset kulhotkin ihan kivoja.

Käsityön museo on hieman yllättävä paikka polkupyöränäyttelylle, mutta kyllähän nekin ovat etenkin ennen olleet käsityötä. Historia osuus oli varsin mielenkiintoinen ja modernit harrastaja viritykset olivat hmm jossain määrin outoja – polkupyörämatkailuvaunu, näin esimerkiksi.

Jos Käsityön museon vieraskirjaa on uskominen, niin vierailijoita ei ole kovin montaa ollut viime päivinä. Ihan liian vähän oikeastaan. Tosin voihan olla, että normaalit museokävijät ovat käyneet nuo näyttelyt jo aiemmin katsomassa.

Toinen kohteeni oli Jyväskylän kaupungin taidemuseo Holvi, jossa oli aivan kammottava meteli lapsiryhmän vuoksi. On ihan hyvä, että lapsia käytetään museoissa, mutta ehkä niille voisi opettaa myös tapoja : )

Holvin alakerrassa oli Harri Heinosen ja Mikko Auerniityn Football Landscapes – Jalkapallon maisemia –näyttely, jonka valokuvien yhteinen teema jäi minulle hieman avoimeksi. Monta mielenkiintoista ja katselemisen arvoista kuvaa ympäri maailmaa. Harri Heinosen kuvista mieleen jäivät erityisesti Manchesterista vuonna 2010 otettu kuva vahvoine väreineen ja muotoineen. Mikko Auerniityn kuvista suosikiksi nousi vuoden 2008 näkymä Yyterissä.

Uusi kubismi näyttely piti sisällään todella vaikuttavan ja kiehtovan kokemuksen – paras taidekokemus vuosiin. Sami Lukkarisen neliöistä koostuvat öljyvärimaalaukset ovat todella mahtavia. Läheltä katsoen maalaukset näyttävät vain vierekkäin asetelluilta värillisiltä neliöiltä, mutta kauempaa silmälasitta katsoessa maalausten henkilökuvat tulevat todella upeasti esiin.

Mikko Ijäksen osuus Uusi kubismi –näyttelystä ei ollut kovin vaikuttava. Hänen osuutensa herättää lähinnä kysymyksiä iPhonen taiteellisuudesta. Taiteilija toki tekee taiteensa niillä työkaluilla, mitkä parhaaksi kokee, mutta onko kehyksiin laitettu iPhone silti sopiva taidemuseon seinälle huolimatta taiteesta ruudulla.

Päiväni kolmas ja viimeinen kohde oli minulle täysin uusi paikka tai noh, uudessa paikassa ainakin. Kohde oli siis veturitalleilla sijaitseva Galleria Ratamo. Ratamossa Petri Nuutisen näyttely on upea ja vaikuttava. Epämääräisen muotoiset valokuvat ovat katsottavissa kahdesta eri näkövinkkelistä: läheltä ja kaukaa. Läheltä katsottaessa korostuu itse kuvien sisältö, mutta etäältä katsottuna kuvien muoto yhdistyy vahvasti sisältöön.

IMG_0139
Tämän viime vuotista Graphica Creativa -näyttelyä mainostaneen polkupyörän bongasin Galleria Ratamon takaovelta.

Tähän päivään piti sisältyä pari muutakin kohdetta, mutta nämä kolme ottivat jo sen verta voimille ja saivat minun aivoni käymään kierroksilla. Museokierroksen jälkeen oli kiva rentoutua juttelemalla A:n kanssa puhelimessa, vaikka tuuli vaikuttikin ikävästi kuuluvuuteen molemmilla puolilla.

Edit 19.5.2013: Lisätty pari linkkiä ja kuva.

Enää reilu viikko Yläkaupungin Yöhön!

Lauantaina 18.5.2013 Jyväskylän kadut, ja etenkin Seminaarin mäen seudun, valtaa tavallistakin erikoisempi väkijoukko, kun ihmiset ympäri Suomea kokoontuvat jälleen viettämään perinteistä Yläkaupungin Yö -tapahtumaa. Sinne minäkin suuntaan kulkuni ja mahdollisesti alottelen Yön viettoa omaehtoisen kulttuuriperjantain merkeissä jo päivää aiemmin. Kaikki riippuu siitä miten tiukka lauantain ohjelmasta on saatu. En ole vielä lainkaan perehtynyt ohjelmaan, mutta onhan tässä vielä viikko aikaa.

Luvassa on siis kuvia ja kommentteja, ainakin toivottavasti. Jos niin onnettomasti sattuu käymään että joku tunnistaa minut väkijoukosta, niin saa toki tulla nykimään hihasta : )

Yläkaupungin Yö -festivaalin kotisivut ja ohjelma: http://www.ylakaupunginyo.fi/ Ohjelmalehtistä (näköisversio) saa käsittääkseni myös painettuna jostainpäin kaupungia. Luultavasti pääkirjastosta kannattaa etsiä.

XIX Yläkaupungin Yössä aamulla kello 11 ja eteenpäin

PelastusArm_KkatuMinun osaltani Yläkaupungin Yö alkoi Foorumissa aamukahveilla. Foorumin ala-aulassa oli tavallisen ihmisiä metsästävän ja rääkkäävän kauneustuotepöydän lisäksi myös Keuruun kaupungin jonkinlainen infopiste. En jäänyt tarkemmin tutkimaan millaisesta infosta oli kyse, kun oli kiire Mummon pullapuotiin kahville. Foorumista lähtiessäni aloitteli kävelykadun Kompassilla Pelastusarmeijan Jyväskylän osaston kokoama yhdistetty soittokunta. Sama soittokunta esiintyi myöhemmin Alvarin aukiolla yliopiston päärakennuksen edustalla.

Suomen Käsityönmuseossa kiersin vain Teollisuustaiteen liitto ORNAMOn näyttelyn, koska olen perusnäyttelyt kiertänyt pariin otteeseen jo aiemmin, enkä usko että uusinta kierros ihan heti toisi mitään uutta ja mielenkiintoista näkökantaa asioihin. ORNAMO PREESENS näyttelyyn olisi pitänyt valmistautua etukäteen hieman tai ainakin silloin olisi saanut enemmän irti kokemuksesta, kuten on lähes aina taiteen kanssa. Näyttely oli varsin moninainen kokonaisuus tekniikoita ja tyylejä. Minun mieleeni jättivät jäljen ne toisen kerroksen käytäväosan seinälle ripustetut ryijytyyppiset teokset. Asiantuntemukseni ei riitä niistä mitään sanomaan, paitsi että ne ovat kiehtovia.

Loogisena jatkeena käsityömuseolle oli Jyväskylän kaupungin taidemuseo Holvi, jossa kiertämistä riitti aivan tarpeeksi. Alakerrassa taustamusiikkina oli kivasti cembalon virityksen äänet. Toisessa kerroksessa Terjo Kiljusen kolmiosainen valokuvasarja saa miettimään missä menee valokuvauksen ja taidevalokuvauksen ero vai onko sitä eroa laisinkaan muualla kuin käyttötarkoituksessa. Näyttelyn ehdottomasti vaikein teos oli toisen kerroksen yhdelle valkoiselle seinälle satunnaisesti(?) valkoisella tasoitteella luodut jäljet, jotka eivät ainakaan minun silmääni luoneet minkäänlaista kokonaisuutta – en muista tekijää tai teoksen nimeä. Kolmannen kerroksen Oravien aarteita -pysyväisnäyttely oli minulle uusi, vaikka olenkin museossa aiemmin käynyt. Voin vain sanoa, että Oravilla on paljon grafiikkaa – ehkä se oli muodikasta 1960-luvulla.

Seminaari_HarjultaPäivän, vai pitäisikö sanoa Yön, kolmas kohteeni oli Harjulla sijaitseva Keski-Suomen Luontomuseo. Museosta tuli hieman sekava vaikutelma, kun ei oikein tiennyt mihin ja miksi olisi mennyt. Jonkinlainen selkeälinjainen reitti olisi järkevin, sillä vapaa sukkulointi sinne tänne tarvitsee enemmän tilaa.  Miksi näyttelyn pitää olla pimeässä tai hämärässä tilassa? Sinänsä olen kyllä tyytyväinen näyttelyyn. Näyttelyn jälkeen piipahdin tornin huipulla ottamassa kuvan metsäisestä Seminaarinmäestä. Kuvan utuisuus johtuu näkötornin ikkunasta.

TummatpilvetPoikettuani kaupunginkirjastossa tutkimassa Jyväskylän kirjallista karttaa, suuntasin kulkuni kohti Yläkaupungin Yön varsinaista näyttämöä eli Seminaarinmäkeä, joka alkoi valmistautua juhlijoiden saapumiseen. Välillä taivas näytti uhkaavan harmaalta, mutta pilvet väistyivät kuitenkin. Tässä vaiheessa on jo syytä todeta, etteivät aivan kaikki sotkut mitä kampukselta tämän yön jälkeen löytyy ole peräisin Yläkaupunginyön viettäjiltä – sen verta paljon roskaa näkyi jo reilusti etukäteen, luultavasti perjantain jätöksiä.

Toripoytia1

Toripoytia2

Yläkaupunginyön vakavahenkisempään ohjelmaan kuuluivat paneelikeskustelut, joista ensimmäisessä pohdittiin opiskelijoiden katoamista opiskelujen päätyttyä sekä kaupungin viihtyvyyttä opiskelijoiden näkökannalta. Panelisteina olivat Sonja Heinonen (JAMKO), Joachim Kratochvil (JYY), Jaakko Selin (JKL khj, kok), Mikko Oksanen (Jyväskylän Nuorkauppakamari) ja Esa Salokorpi (KOAS). Puheenjohtajana toimi Pekka Vahvanen. Laajasta keskustelusta voi mainita vain pääteemoja kirjoittamatta pöytäkirjaa tai tylsää novellia.

  • Työllisyys:
    • Kaupunki on poliittisesti luotu liian kalliiksi.
    • Täällä on liikaa opiskelijoita ja ne vähätkin työpaikat täyttyvät ulkopaikkakuntalaisista.
    • Yliopisto kouluttaa opiskelijoista virkamiehiä yrittäjyyden sijaan, mutta toisaalta pakollisesta yrittäjyydestä pitäisi päästä eroon, koska vain hyvin harvasta on oikeasti yrittäjäksi.
    • Jyväskylään tarvitaan vientiyrityksiä tai valtakunnallisesti toimivia yrityksiä, koska Keski-Suomen talousalueelta ei löydy asiakkaita muille.
  • Joukkoliikenne:
    • JYY neuvottelee kampus-vuorosta, joka lähtisi Ylioppilaskylästä ja kiertäisi kaikki yliopiston kampukset läpi.
    • Aikataulutus ja aikataulutiedottaminen.
    • Liikennöitsijä ei halua kehittää paikallisliikennettä Jyväskylässä(kään). Joukkoliikenne avautuu kilpailulle Jyväskylässä 2014.
  • Kampusten viihtyisyys:
    • Koko keskusta on yksi iso kampus ja se antaa oman leimansa kaupungille
    • JAMK:n kampusten väliset etäisyydet koetaan ongelmallisina ja kurssivalintoja rajoittavina
    • Kampuksien tulevaisuuden suunnittelussa toivotaan käytettävän samaa käyttäjälähtöistä mallia, kuin nyt Kankaan alueen kohdalla.
    • Tällä hetkellä Mattilanniemen kampuksen peruskorjaaminen on suurin haaste, kun Korkeakosken tuleva kampus on pistetty jäihin.
    • Yläkaupungin liikennejärjestelyt ovat huonot. Suunnitelmia niiden parantamiseksi on kävelykeskustan ympäristön uudelleenjärjestelyn yhteydessä.
  • Opiskelijaterveydenhuolto:
    • YTHS-pilotti JAMK:n opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäjänä ei toteutunut; keskustelun osapuolet syyttivät asiasta JYY:n positiivis-kriittistä kannanottoa.
    • YTHS:n terveyden huollossa edelleen puutteita hammashoidossa ja mielenterveydessä, mutta JAMK:n opiskelijoiden tilanne on vielä huonompi.

Illan toinen paneelikeskustelu käsitteli viallista kaupunkitilaa otsikolla “Kaupunkitila kuntoon”. Panelisteina olivat kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen, toiminnanjohtaja Mari Pitkänen (Jyväskylän elävä kaupunkikeskusta) ja toimittaja Kyösti Ylikulju (Radio Hear) ja keskustelun vetäjänä toimi eduskunta-avustaja Laura Mankki (henkilöt kuvassa tässä järjestyksessä).kaupunkitila

  • Yleisesti
    • Kaavoitus- ja rakennusratkaisuiden pitää olla kestäviä
    • Ketä suositaan ja kenen ehdoilla ympäristöä rakennetaan? Marginaalikulttuureiden huomioiminen? Pienten tapahtumien järjestäjien ongelmat: paikat, mainonta.
    • Lutakkoa ja Kangasta tulee kehittää keskustan osina, ei lähiökaupunginosina
    • Kaupunkikeskustalla pitää olla erilaisia “fiiliksiä”
    • Roska on vain asia väärässä paikassa. Kaupunkilaisia pitää sitouttaa ympäristöön, jolloin ongelmat vähenisivät
    • Elämää on sallittava ja siedettävä enemmän. Esimerkiksi kävelykatu on nyt liian säädelty ja Lutakon tapahtuma-aukiolle haluttu tapahtumakielto.
    • Kävelykatu siivotaan kahdesti päivässä!!!. Entä jatkuvasiivous, kuten Dublinissa?
  • Kauppatori
    • Vuodenaikasidonnainen kauppapaikka. Kesällä kauppiaita jonoksi asti. Vieruskaupat ehkä liian virastomaisia, joissa ei voi noin vain spontaanisti asioida.
    • Tori menee remonttiin 2015
    • Tori on keski-ikäisen ja vanhemman väen kohtauspaikka, mutta torille pitäisi saada enemmän satunnaisia kulkijoita.
  • Valtiontalon kulmaus
    • Liian kauan vaiheessa. “Kaupunki ei ole koskaan valmis”.
    • Konsertinkävijöille vaikuttaa sijainnin lisäksi myös ympäristö. Esimerkiksi ravintolapalveluiden saatavuus läheltä.
    • Soneran talo rakennettiin ja teatteritalon suunnitelmaa pienennettiin, koska haluttiin Soneran verot
  • Asema-aukio
    • “Jalankulkija syntyy parkkitalossa” eli 60-70% ihmisistä tulee henkilöautolla keskustaan, joten parkkipaikkoja tarvitaan.
    • Uuden parkkihallin valmistuttua osa asema-aukiosta muutetaan puistoksi
  • Kauppalaispiha
    • Edelleen keskeneräinen. Taideteoksen värimosaiikki puuttuu. Yllättävää ettei harmaassa betonissa ole graffiitteja.
    • Pihan esiintymislavaa on melko mahdoton käyttää.

Osaltani illan viimeinen ohjelmanumero oli Laura Brownen ja Asta Ruodemäen pitämä Kaupungin Kangas –esitelmä, jossa kerrottiin Kankaan alueen suunnitteluprosessin alkuvaiheesta eli kansalaismielipiteiden keräämisestä ja koostamisesta. Erittäin mielenkiintoinen ja uusi tapa lähteä rakentamaan kaupunginosaa. Täytyy vain toivoa, että tulevaisuuden kankaalaiset osaavat arvostaa samoja asioita, kuin nyt suunnitelleet ihmiset – onhan tässä toki arkkitehtuuritoimisto ja muu byrokratia tasoittamassa suunnittelua, mikä yksi niiden tarkoituksista onkin. Erään esityksen mukaan Tourujoen voimalaitos voisi toimia tulevaisuudessakin voimalaitoksena tuottaen aurinkopaneelien kanssa kaupunginosalle sen tarvitseman sähkön. Esitys on siinä mielessä hyvä, että se toisi jo vakiintuneeseen jokimiljööseen mahdollisimman vähän muutoksia, mutta toisaalta taas monet ovat esittäneet luontaisen virtauksen palauttamista ja jopa venereittiä Palokkajärvelle. En ala sen enempää referoimaan esityksiä, koska ne ovat täydellisinä luettavissa osoitteessa http://www3.jkl.fi/blogit/kangas/. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla myöskin niistä reunaehdoista, joita kaupunki on asettanut arkkitehtuurikilpailulle.

Iltani yliopistolla loppui kymmeneltä ja sen jälkeen kävelin keskustaan odottamaan bussia. Matkalla saatoin todeta sen, mitä jo tänään aiemminkin, että Yläkaupungin Yön alkoholipolitiikka ei oikein taida toimia. Ainakin radio Jyväskylässä sanottiin, että alueen portilla Seminaarinkadun alussa tarkastetaan ettei sisääntulijoilla ole alkoholijuomia mukana. Noh, kuka tahansa pääsee alkoholeineen mistä tahansa muualta sisälle ja se myös näkyy kaljapulloissa ja tölkeissä. Juhlinta jatkui myös muualla kaupungilla, kuten Cygnaeuksen puistossa ja Kirkkopuistossa, vain järjestysmiesten tarkoin valvoma Lounaispuisto on juhlijoista vapaa.

BussipysäkkiMiksiköhän juopunut nuoriso haluaa että ottaisin heistä valokuvia? Olenko minä joku juoppokuvaaja?! En harrasta ihmisiä, joten en todellakaan harrasta juopuneita ihmisiä. Yksi kolmen tytön porukka oli sentään sen verran selvänä, että pystyivät puhumaan selkeästi ja järkevästi, mutta en heitäkään kuvannut. Tätä kirjoittaessa aamu on jo alkanut sarastaa ja Aurinko nousee kymmenen minuutin kuluttua. Koska usein tulee kuvattua roskia ja valitettua ihmisten roskaavaa mielenlaatua, niin liitän tähän loppuun kuvan harvinaisen siististä bussipysäkistä. Kuva on tältä yöltä, joten ehkä sotkijat vielä remusivat baareissa, puistoissa tai yläkaupungilla.

Helsinki sanoin, osa 1

Edellisestä visiitistäni Helsinkiin oli jo yli vuosi, kun viime viikon tiistaina (1.3.) aamuyöllä nousin Töysän Liikenteen bussiin ja suuntasin kohti Tamperetta, josta oli vaihtoyhteys kello 5.00 Helsingin Kamppiin. Pidän yöpikavuoroista todella paljon. Matkustaminen on rauhallista ja häiriötöntä. Maisemat ovat kauniita, etenkin pimeän aikaan kun siellä täällä vilahtelevat valaistut talot pimeän autiuden keskellä.

Tiistain ensimmäinen vierailukohteeni oli Hietaniemen hautausmaa-alue, jonne löysin harhailtuani hetken verran Ruoholahdessa – käännyin metrosta noustuani väärään suuntaan ja meni hetki ennenkö tajusin sen, olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön viime keväänä Gurun kanssa Kaapelitehtaalla käydessä.

Hietaniemen hautausmaa-alue on oikeastaan kokoelma useista hautausmaista. Oma pikainen kameravierailuni käsitti Suomen Kaartin hautausmaan ja joitakin osia luterilaisesta (eli varsinaisesta Hietaniemen hautausmaasta)  ja Helsingin ortodoksisesta hautausmaasta. Tämä oli elämäni ensimmäinen vierailu ortodoksiselle hautausmaalle ja siksi mielenkiintoinen kokemus. Ortodoksinen hautausmaa oli huomattavasti monipuolisempi ja värikkäämpi, jos niin saa sanoa, kuin luterilainen, mutta niinhän koko ortodoksinen kirkko muutenkin on. Suurin osa Hietaniemen hautausmaista on paksun lumivaipan peitossa ja siellä täällä risteilee harvoja avattuja polkuja ja teitä. Hietaniemessä täytyy käydä loppukeväästä tai elokuun ennustetuilla helteillä, silloin siellä on varmasti paljon miellyttävämpää liikkua ja näpsiä kauniita käyttäytymättä kuitenkaan epäkunnioittavasti.

Hautausmaiden enkelipatsailla on jotenkin karmiva ja ahdistava vaikutus minuun. Jumalatar muistutti minua myöhemmin samana päivänä Doctor Who:n enkeli-patsaista – Just don’t blink. Lieköhän niillä jotain osuutta asiaa.

Hietaniemen hautausmaalla vietetyn aamun jälkeen tapasin Jumalattaren asemalla ja sieltä jatkoimme mielenkiintoiseen Helsingin Yliopiston museoon, jossa on museota aivan kylliksi yhdelle kierrokselle. Kemian opiskelijalaboratorio ei näytä muuttuneen juuri miksikään sadassa vuodessa, paitsi että tätä nykyä meillä ei ole parveketta ulkoilmassa tehtäviä kokeita varten. Yliopiston museon lääketieteellinen kokoelma oli todella kiehtova monine instrumentteineen ja yksityiskohtineen, vaikka minua jäikin vaivaamaan joidenkin instrumenttien puutteellinen tai puuttuva kuvaus – ehkeivät ne tavallista tallaajaa häiritsisi.

Yliopiston museossa esillä oleva Luonnontieteellisen keskusmuseon mineraalikabinetti on tavattoman laaja kokonaisuus, josta riittäisi jo omaksi museokseenkin. Mineraalikabinetin ongelma ja mahtavuus piilevät molemmat sen mittavuudessa. Yleisölle mineraalikabinetti on helposti niin suuri kokonaisuus, että siellä ajatukset turtuvat eikä kokonaisuutta näe jyväsiltä, mutta toisaalta mineraaliharrastajalle kokoelma toimii verrattomana vertailukohtana etenkin kun museo on nykyään maksuton. Jumalattaren kanssa jouduimme jättämään Yliopiston museon kiertämisen kesken mineraalikabinetissa, kun museo alkoi tulla jo molemmista korvista ulos.

Kahvi lounaan jälkeen Jumalatar lähti luennolleen ja minä jatkoin kaupungin tutkimista omin nokkineni. Ensin kävin Suomen Pankin rahamuseossa, jonka näyttelyt oli mielenkiintoinen, mutta onneksi ei läheskään yhtä moninainen kuin mineraalikabinetti. Rahamuseossa monet vitriinit olivat tavalla tai toisella interaktiivisia, mikä saa minut aina hämmentymään. Olen kai vielä sitä vanhaa sukupolvea, jota opetettiin jo lapsuudessa olemaan koskettamatta mitään museossa sen paremmin kuin muuallakaan julkisilla paikoilla.

Ensimmäisen päivän viimeinen kohteeni oli Helsingin kaupunginmuseo (Sofian kadulla), jossa alueen kulttuurihistoriallisena museona sai tutustua Helsingin seudun pitkään historiaan. Onkohan kukaan muu huomannut, että Helsingin kaupunginmuseo on onnistuu olemaan sokkelo, vaikkei silti kovin monimutkainen olekaan.

Lopun iltaa minä päädyin harhailemaan ympäri kaupunkia ottaen valokuvia sieltä sun täältä samalla ihaillen kaupungin arkkitehtuuria. Uspenskin katedraali on todella vaikuttava näky, vaikka kaikesta huolimatta se näyttää suuremmalta TV-ruudulla. Katedraalin kaunis tiilipinta suorastaan huokui lohduttavaa lämpöä Helsingin vaimeassa tuulisuudessa. Presidentinlinna on luonnossa varsin pelkistetty ja aika mitäänsanomattoman näköinen verrattuna moneen muuhun Helsingin keskustan rakennukseen, mutta eihän sen toki ole tarkoituskaan olla suurempi mahtavuudessaan kuin itse presidentti-instituutio. Melkein pitäisin heti linnan vieressä olevaa Korkeimman Oikeuden rakennusta hienompana.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu kirjoitus: Helsinki kuvin.