Museopäivä Tampereella

Vietin eilen museopäivän Tampereella ja ensimmäistä kertaa museopäivä oli kokonaisuutena aika tylsä ilmestys. Näyttelyistä mikään ei oikein tuntunut kiehtovalta tai saanut pysähtymään, joten koko kierros oli tehty ennätyksellisessä kolmessa tunnissa. Sitten jäikin reilusti aikaa syödä ja lopulta enemmän kuin tarpeeksi luppoaikaa, jonka kulutin oikein villisti kryptolehden parissa.
Päivän parhaat teokset olivat ehdottomasti Taidekeskus Mältinrannassa, mutta ei niistäkään mikään hirveästi vedonnut minuun.
Sara Hildénin Berlinde De Bruyckeren näyttely osoittautui odotettua tylsemmäksi ja vahateosten osalta myös huonolla tavalla oudoksi. Lähinnä tuli hieman surullinen olo hevosten nahkojen käytöstä – niin mahtavat eläimet ansaitsivat jotain parempaa.
Tampereen taidemuseossa oli näytteillä Anita Snelmannin teoksia kahdessakin kerroksessa ja hänen maalausjälkensä ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Hyvin suttuista ja viimeistelemätöntä. Moni maalaus itseasiassa olisi ollut ihan hieno, jos maalausjälki olisi ollut kauniimpi. Silmälasien ohitse katsomalla moni teos näyttäytikin paljon kauniimpana, mutta kuinka normaali näöllä varustetut ihmiset nauttivat teosten kauneudesta – katsomalla niitä tavallista kauempaa, otaksun.
Tuli katsoneeksi myös muita näyttelyitä, mutta nämä kaksi jäivät pääasiassa mieleen ja kumpikaan ei jäänyt mieleen positiivisen kokemuksen takia. Noh tällaista se on elää taidemaailmassa ja kuluttaa taidetta hyvin laaja-alaisesti. Joskus jokaisesta näyttelystä löytyy todellisia helmiä ja joskus niitä taas ei löydy yhdestäkään näyttelystä.
Pääsylippuna oli tänään, kuten aina ennenkin, Museokortti.

Mainokset

Kulttuuriperjantai tiistaina

Tavallisesti olen käynyt museoissa perjantaisin, mutta nyt museokortin turvin kävinkin vaihteeksi tiistaina. Päivän kohteita olivat vaihtuvat näyttelyt sekä Keski-Suomen museolla että Holvissa. Pysyvissä näyttelyissä olen käynyt jo sen verta monta kertaa, että jätin ne väliin tällä kertaa.

Keski-Suomen museon alakerrassa on esillä mitalitaidetta käsittelevä Mitalin kaksi puolta – se on fifty sixty -näyttely. Nimestään huolimatta näyttelyvieras oppii, että mitalissa on kolme puolta – se reuna on yksi puoli. Näyttelyssä on esillä Matti Järvisen kaikki urheilumitalit pinottuna kirkkaassa muoviputkessa. Aika vaikuttava pino! Matti Nykäsen mitalikokoelma oli myös aika hieno. Opin myös, että olympialaisten kultamitali ei enää nykyään ole oikeasti kultaa, vaan kullattua hopeaa.

Taidehallissa, K-S museon ylimmässä kerroksessa, on esillä Dimensio – Nyt -näyttely, joka esittelee Dimensio-ryhmän tämän hetkisten jäsenten taidetta. Hyvin monipuolista nykytaidetta. Vähän veikkaan, että yksi taideteoksista ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla. Kahvikupillinen vettä olisi varmaan auttanut tilanteessa. Käykää joskus katsomassa leijuuko taidehallissa saippuakuplia.

Kumpikaan K-S museon näyttelyistä ei oikein vedonnut minuun tai tuntunut hirveän mielenkiintoiselta. Ehkä etenkin mitalinäyttelystä olisi saanut enemmän irti virkeämpänä päivänä. Nykytaiteesta taas ei koskaan oikein tiedä, joskus se vain ei tunnu toimivan vaikka kuinka yrittäisi.

Jyväskylän kaupungin taidemuseon, Holvin alagalleriassa on esillä Sampo Malinin Muunneltua totuutta -näyttely, joka näyttelyn infon mukaan käsittelee tiedonjakamista ja sen tavoitteellisuutta. Minulta jäi tämän näyttelyn punainen lanka löytämättä, sillä en oikein hahmota miten tiedonjakaminen näissä teoksissa ilmentyy. Ehkä tämä selviää kuraattorin kierroksella perjantaina, mikäli muistan sinne mennä.

Holvin päänäytely, Mutatis Mutandis, esittelee Tommi Toijan Muukalaiset-veistoksia, jotka on ovat humanoidisia, mutta vääristyneitä ja rikkinäisiä. Monissa veistoksissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta veistoksien suuresta määrästä johtuen on vaikea perehtyä kaikkiin. Näin jälkeenpäin ne ovat muusaantuneet päässä yhdeksi monimutkaisesti ja ahdistavaksi veistokseksi, joka edustaa jollain tapaa kaikkia näyttelyn hahmoja.

MuseoKahvia
Museokahvia Jyväskylän taidemuseosta.

Holvin museokaupassa oli vielä myynnissä edelliseen näyttelyyn, Matkalla Maan keskipisteeseen, liittyvä Paahtimo Pavun valmistama luomukahvi. Olen joskus ennenkin tuoksutellut pussia, mutta tänään päätin sen sitten ostaa. Ihan hyvää kahvia. Täytyyhän sen olla, kun on kyse museokahvista : ) Museokaupasta mukaani tarttui myös yksi postikortti, joka sopii täydellisesti ystävänpäiväksi. Ainakin toivottavasti se sopii.

Nooran kanssa oli eilen puhe teineistä ja museoista. Miksi teinit käyvät museoissa harvoin ja pitäisikö museoiden erikoistua nuorisoon? Tänään oli ilahduttavaa nähdä neljän oletettavasti lukiolaistytön ryhmä istumassa Holvin yläkerrassa penkillä. Taiteen sijasta he taisivat kyllä puhua kurssivalinnoista. Olivat kuitenkin tulleet museoon ja se on hyvä.

My Inky Quest

Ex tempore -postaus minulla kolmisen kuukautta olleesta kiehtovasta kirjasta.

Suurimman aikuistenvärityskirjahohkauksen jo alkaessa laantua toukokuussa minä rohkaistuin hankkimaan oman kappaleeni Johanna Basfordin Enchanted Forestia. Muutamia värityskuvia olin jo värittänyt ennen kirjan tilaamista, mutta mitään varmuutta värityskuvien suuremmasta kiinnostavuudesta minulla ei ollut. En tiedä onko minulla nytkään. Aika ajoin vain tulee tartuttua kyniin ja väritettyä hieman. Voi mennä viikko, etten koske kirjaan lainkaan, mutta esimerkiksi tällä viikolla olen värittänyt joka päivä jotain.

Värittäminen rentouttaa ja sulkee mielestä ikäviä ajatuksia antaen aivojen jollain tapaa levätä. Jotkut, kuten lukion psykologian opettajani, sanovat aivojen pitävän väreistä. En tiedä omista aivoistani, mutta ehkä siinä on ainakin osatotuus. Värittäminen on joka tapauksessa kivaa puuhaa.

Enchanted Forest -kirjan nimiölehti minun värittämänä.
Enchanted Forest -kirjan nimiölehti minun värittämänä.

Johanna Basfordin kuvat ovat hienoja ja riittävän yksityiskohtaisia, jotta mielenkiinto säilyy, eikä keskittyminen liiaksi herpaannu, koko värittämisen ajan. Suuri tyhjä tila olisi melkeinpä ahdistavaa väritettävää, mutta onneksi sellaisia ei juurikaan löydy tästä kirjasta – valkoisen taustan voi aina jättää taustaksi. Yksityiskohdat ovat paikoitellen liiankin pieniä minun 88-kärkisille Stabiloilleni saati sitten puuvärikokoelmalleni. Välillä on vain pakko hyväksyä, etten saa väritettyä tarpeeksi siististi.

Basfordin fanien tekemiä värityksiä on nähtävissä taiteilijan omalta kotisivulta löyvässä Colouring Gallery -osiossa, jonka kuvien katseleminen on hieman hankalaa itsekriittiselle ihmiselle. Toisaalta noista kuvista saa ideoita ja ehkä jopa inspiraatiota. En suosittele kovin syvällistä uppoutumista noihin.

Kulttuuriperjantai: K-S Museo

Perjantaina oli kulttuuriperjantain vuoro, pitkästä aikaa. Niille, jotka eivät tiedä mistä kulttuuriperjantaissa on kyse: Kulttuuriperjantaisin käyn Jyväskylän museoissa ja muissa näyttelyissä tutustumassa niin kulttuurihistoriaan kuin taiteeseenkin. Kulttuuriperjantaiden viettäminen riippuu näyttelyiden vaihtuvuudesta ja omasta innostuksesta

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli Keski-Suomen museossa esillä oleva Jorma Hynnisen Oopperalaulajan muotokuvat -näyttely. Kokoelma on hyvin monipuolinen. Jotkut vetosivat jo ensimmäisellä silmäyksellä, mutta toiset taas jättivät aivan kylmiksi joidenkin jopa hieman yököttäessä.

Madetojan Pohjalaisia oopperan Jussi oli heti tunnistettavissa, niin stereotyyppinen pohjalainen maalauksessa oli. Sallisen Punaisen viivan Topi tuo mieleen Leninin. Mozartin Figaron häiden kreivi ja Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Onegin tuovat mieleen vaarallisesti hymyilevän kreivi Draculan.

Kaitsijapappi Mozartin Taikahuilusta oli minulle suuri pettymys; Taikahuilu on minun lempioopperani. Teos on väreiltään hyvin likainen ja lähinnä kokoelma epämääräisiä muotoja. Missä on kaikki Mozartin ja vapaamuurarien loisteliaisuus?

Kuparille tehty Rodrigo Verdin Don Carlosta on kerrassaan upea. Tämän varjoon jäävät kaksi muuta kuparille tehtyä työtä, jotka eivät oikeastaan edes paini samassa sarjassa, materiaalistaan huolimatta.

Keski-Suomen museon toisessa kerroksessa on pysyvä Keski-Suomen historiaa esittelevä näyttely, jossa olen käynyt monia kertoja, mutta aiemmilla kerroilla en ole tullut hirveän yksityiskohtaisesti lukeneeksi näyttelyn tekstejä. Ne ovat aika antoista luettavaa, vaikka paikoitellen osoittautuvat aika historiallisiksi, kun vielä puhutaan Keski-Suomen läänistä, joka lakkasi olemasta lapsuudessani.

Sukututkimus ja historiaan perehtyminen ovat opettaneet, että menneisyys ei sittenkään ole niin kaukana meistä kuin äkkiä voisi kuvitella. Rautakausi loppui 1200 jkr keskiajan alkaessa ja sukututkimus johdattaa jonkinlaisella luotettavuudella 1400-luvulle saakka. Pitää jossain vaiheessa piirtää aikajana, osoittamaan ajallisia etäisyyksiä. Olisipa tällainen tehty jo kouluaikana. Miten paljon silloin olisikaan näkemys maailmaan syventynyt.

Yksittäisiä asioita, joita opittu Keski-Suomen museossa:

  • Vainaja syntyy polttamisen jälkeen uudestaan kuin poltettuun maahan kylvetty jyvä.
  • Pukinvuoren muinaislinna Jämsässä. Maanviljelystä jo 400 jkr.
  • Jämsän kirkkomaalla hautoja jo vuodesta 800 – 1000 -luvuilta jkr.
  • Keski-Suomen muinaislinnat 1100 – 1200 jkr eli ovat peräisin Ruotsin ja Novgorodin välisestä sodasta
  • Viitasaari oli 1700-luvulla Ruotsin mittakaavassa merkittävä muikunpyynnin keskus
  • Karsikko on vainajan tai tapahtuman muistoksi puuhun kaiverrettu merkintä

Keski-Suomi näyttelyn loppuosa ei oikein jaksanut kiinnostaa minua, kun se alkoi olla liian lähellä nykyaikaa. Museoesineiden joukossa koneita, joita olen nähnyt omana aikanani oikeassa käytössä.

En kiertänyt Jyväskylä-hallia lainkaan, mutta varmaan käyn sielläkin jossain vaiheessa tänä keväänä, vaikka sekään ei tietääkseni ole muuttunut viime käyntini jälkeen.

Inspiroivaa Youtubesta: Geometriaa

Tämän kertaiset inspiroivat videot ovat olleet jo pitempään soittolistalla, mutta en ole niitä aiemmin jaksanut esitellä. Kuten osa lukijoistani jo tietää, olen jossain määrin kiinnostunut geometriasta taidemuotona. Minulla on vajaan kolmen ohuen luonnoskirjan verran erilaisia geometrisia piirroksia, joiden avulla olen kehittänyt hahmotuskykyä ja opiskellut geometrian lainalaisuuksia. Erittäin mielenkiintoista, vaikka en lukion geometriasta juuri tykännytkään.

Ensimmäinen inspiroiva on Tiffany Loveringin Overlapping Mandalas, joka on varsin pitkä, mutta opettavainen, video. Toisin kuin minä olen tähän saakka tehnyt, hän käyttää astemittaa ympyrän kehän jakamiseen – tietyllä tapaa kerettiläistä.

Seuraava video on käyttäjältä Dearing Wang,  joka toisin kuin Tiffany Lovering, piirtää geometrisesti, kuten minäkin. Olisipa minulla yhtä hyvä hahmotuskyky kuin hänellä. Ensimmäisessä videossa hän piirtää tesseraktin eli kuution neliulotteisen vastineen. Suosittelen katsomaan myös muita videoita häneltä.

Kolmas geometriavideo on peräisin käyttäjältä Peter Draws, joka käyttää kynän ja harpin lisäksi myös muita apuvälineitä. Hyvin pitkälti samanlainen kuin Tiffany Lovering.

Koko RHuomautus – Inspiroivat -soittolistan voit katsoa tästä.

Kirjoittajalla ei ole mitään tekemistä tässä postauksessa esiteltyjen videoiden tekijöiden tai omistajien kanssa.

Kahvin tuoksuinen viikko

Taannoin ostin The Barn Coffee Roasterssin salvadorilaista Los Pirineos kahvia Torikeskuksen Coffeasta. Neljänneskilosta riitti suurin piirtein viikon tarpeiksi. Lempeä ja miedosti hedelmäinen kahvi soveltuu minun makuuni juotavaksi niin maidolla kuin ilmankin ja kestää myös termarissa säilyttämistä ainakin joidenkin tuntien ajan. Voin lämpimästi suositella kaikille.

Kuva Los Pirineos -kahvipussista.
Los Pirineos -kahvipussi The Barn -paahtomolta.

 

Muutoin vain kahvin ja biologian täyttämä viikko huipentui hmm monipuoliseen viikonloppuun. Lauantai-iltaan kuului Parasomnia-näytös Kankaan Pergamenttihallissa ja sunnuntai kului geokätköillessä Muuratsalon saaressa.

Tankotanssiryhmä Eccentrixin Parasomnia-näytös oli miellyttävä audiovisuaalinen kokonaisuus koreografioineen ja väreineen, vaikka alussa savua olikin sen verta sakeaan, että se jo maistui kurkussa ikävältä. Erityistä huomiota ansaitsee kauniisti kynttilöin ja pöydin sisustettu lämpiö. Parasomnia-nimi ei minulle oikein auennut, sillä enemmän nuo esitykset minusta kuvasivat unia kuin unenaikaisia liikkeitä, joihin parasomnia viittaa. Esityksen aikana minua hieman hämmenti yleisön taipumus apploodeerata mitä erikoisimmissa kohdissa esitystä (myös osien keskellä). Suurinosa yleisöstä oli naisia ja jotenkin minulle jäi tunne, että melkein kaikki miehet olivat mukana vain seuralaisina – minä tietenkin olen poikkeus joka ei sovi tähän malliin. Suosittelisin, mutta ei oikein kannata, kun kyse oli viimeisestä näytöksestä.

Muuratsalon sunnuntai oli mielenkiintoinen tosin aika raskas tutustuminen erääseen huomattavaan keskisuomalaiseen luonnonmuodostelmaan, joksi Muuratsalon saaren kokonaisuutta kai voi kutsua. Jos gepsiin on luottaminen, tuli kiivettyä mäkiä yhteensä 1,4km korkuisen suoran seinämän verran. Onneksi seinämät eivät sentään suoria olleet, vaikka monissa kohdissa lähes olivatkin. Päivän kohokohta oli varmasti Lullinvuoren luola, mutta myös kaikki Muuratsalon huiput olivat upeita kohteita. Luolaan en välttämättä olisi mennyt ilman Hymiön seuraa, mutta valitettavasti kätköilijäkolleegoille ei voi antaa favo-pisteitä. Suosittelen lämpimästi kaikille ihmisille, jotka eivät pelkää muutamaa pikkuista mäennyppylää (esim. 194m) – nähtävää riittää runsaasti myös muillekin kuin vain kätköilijöille.

Mustavalkoinen kuva georepusta.
”Vanha” ja uskollinen georeppu, joka jo kaipaa hieman korjaamista.

Galleriaa ja museota Jyväskylän päivänä

Päivän aurinkoinen ja leppoisa sää houkutteli ulos ja halusin muutenkin tehdä jotain erikoisempaa tänä viikonloppuna, joten oli helppoa lähteä tutustumaan taidenäyttelyihin. Alunperin minun piti käydä vain Galleria Ratamossa, mutta sitten huomasin netistä, että tänään muutkin kaupungin museot ovat ilmaiseksi avoinna, joten päädyin käymään myös Suomen Käsityönmuseossa ja Jyväskylän Taidemuseossa.

Valokuva Suomen lipusta Jyväskylän kunnallistalon katolla.
Aurinkoisena Jyväskylä-päivänä liehui lippu komeasti Kunnallistalon katolla.

Jyväskylä on tänään 177-vuotias kaupunki, mikä ei ole kaupungin iäksi hirveän paljon, edes Suomen mittapuulla, mutta pitää muistaa, että elämää tällä seudulla oli myös vanhan suuren Laukaan pitäjän aikana. Kaupungin historia juontaa siis juurensa paljon syvemmälle Ruotsin aikaan.

Kuva Galleria Ratamon etupihasta.
Galleria Ratamon etupiha Jyväskylän Veturitalleilla.

Päivän taidekierros alkoi Matkakeskuksen lähettyvillä sijaitsevasta Galleria Ratamosta, jossa nähtäville oli asetettu István Oroszin kiehtovaa ja taidokasta M.C. Escher -tyyppistä grafiikkaa Piirretty Aika -otsikolla (näyttelyn esite). Mikäli näitä kuvia alkaa tuijottamaan ja miettimään, on vaarassa nyrjäyttää aivonsa.

Oroszin näyttelyssä antiikkityyppiset rauniot olivat suuressa roolissa, käsitelty niin pylväikköinä kuin raunioinakin. Lisäksi useammissakin töissä näkyi selkeitä ja osittain kätkettyjä viitteitä kuolemaan. Mikä sopii hyvin yhteen muutenkin rappiosta kertovan taiteen kanssa.

Galleria Ratamon toisessa näyttelyhuoneessa oli seinällä Oroszin Darvins Garden -grafiikkatyö, josta tunnistin jo kaukaa, että puutarhan kasvien jättämässä tyhjässä tilassa on Charles Darvinin profiili. Samalla seinällä Darvinin kuvan kanssa oli myös taulu, joka esitti hänen kolleegaansa Lamarckia, mutta Lamarckiin taulun yhdisti lähinnä kuvassa oleva teksi.

Näyttelyssä oli esillä kolme anamorfoosia eli vääristynyttä kuvaa, jotka näkyvät oikein vain tietystä pisteestä tai tietyllä apuvälineellä. Tällä kertaa apuvälineenä oli kuvan päälle asetettu sylinterimäinen peili (asetelma näkyy näyttelyesitteessä). Taideteosten kuvat näkyivät ’oikein’ kun niitä katsoin tästä peilistä, mutta toisaalta itse vaakatasossa makaavat teoksetkin olivat melko vaikuttavia.

Oroszin tuotantoon kannattaa tutustua hänen kotisivuillaan. Ei kannata menettää malttiaan sivujen kanssa; ne ovat vähän samantapaiset kuin hänen taiteensakin eli hieman hankalat. Suosittelen myös Ratamon näyttelyä pidemmänkin matkan takaa tuleville – se on esillä aina 30.3.2014 saakka (aukioloajat).

Kuva Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostavasta polkupyörästä.
Tämä Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostava polkupyörä on tullut bongattua aiemminkin Galleria Ratamon luota.

Päivän toinen taidekohde oli kaupungin Taidemuseo Holvi, jonka näyttelyt osoittautuivat hienoiseksi pettymykseksi. Holvissa oli tänään kakkukahvitarjoilu, koska museo täytti 16 vuotta tänään. Minun päästessäni museon ylimpään kerrokseen Oravien koloon, oli kakku jo loppunut, enkä myöskään jäänyt kahville. Oli hyvin hämmentävää nähdä, että ihmiset istuivat ja joivat kahvia Oravien kaupunkiasunnon tuoleilla ja sängyillä. Esineillä, jotka ovat osa pysyvän grafiikkanäyttelyn kulisseja! Hämmentävää! Samoin hämmentäviä olivat myös ihmiset, jotka liikkuivat museossa kameran kanssa. En nähnyt ottivatko kuvia vaiko eivät.

Holvin näyttelyissä (SPACE_MAN_TECHNOLOGY_ORDER)
oli tällä kertaa todella paljon videokuvaa, joka ei ole taidemuotona koskaan viehättänyt minua. En oikein tiedä mikä siinä on, mutta videot vain eivät saa minua syttymään saati leimahtamaan liekkeihin. Museosta jäi vähän möh-olo. Onko hampaitaan videolla kaivava mies taidetta? Etenkin kun hänestä esitetään vain suu, hampaat ja tikkua käyttävät sormet. Onko taidetta, kun näitä videoita on n-kappaletta vierekkäin? Vai onko kenties taidetta se yksi tv-ruutu, joka jostain syystä näytti lumisadetta, laadukasta lumisadetta uskallan sanoa.

Kuva yleisestä ilmoitustaulusta Jyväskylän Vapaudenkadulla.
Paljon tapahtumia. Ilmoitustaulu paikallisliikennekeskuksessa Vapaudenkadulla. Taiteellinen värien sekamelska?

Viimeinen tutustumiskohteeni oli Käsityönmuseo, jonne päätin poiketa ihan ex tempore, mennessäni siitä ohitse kahvilaan. Täällä en jaksanut enää hirveästi alkaa pohtimaan ja tutkimaan teoksia, joten keskityin niihin, jotka eniten minua vetivät puoleensa. Nähtävästi ruumiinosat olivat kiinnostavinta antia tänään.

Luihin ja ytimiin -otsikolla olevassa näyttelyssä oli mielenkiintoinen kombinaatio kahdesta eri taideteoksesta. Seinällä oli Pertti Karjalaisen valokuvia aseteltuna kolmeksi ristiksi. Näiden alapuolella oli musta teräspöytä, joka kuppeineen ja symboleineen toi selkeästi mieleen muinaiset uhrikivet eli kuppikivet. Onko tässä yhdistelmässä tarkoituksellisesti kyse asettaa muinaisukonnot vuorovaikutukseen kristinuskon kanssa vai onko kyse puhtaasti sattumasta? Sopisi yhteen näyttelyn teemankin kanssa, joka on matka Siperiaan.

Huopa… Liikkeessä-näyttelyssä oli muutama mielenkiintoinen taideteos. Heti ensimmäisenä silmiini osui Barbara Eichhornin Solurakenteita-teos, joka on vaikuttava punainen steela. Hyvät värit ja muotoilu.

Toinen samaisen näyttelyn kohokohta oli Annie Veldkampin Luonnollisesti kaunis liikkeessä -teos, jonka kuvatekstissä sanottiin ”Elämä on jatkuva liikkeen virta. Sen alku on naisen kohdussa”. Lause on hyvin totta. Tämän lauseen perusteella uskoisin teoksen esittävän jollain tapaa auki revittyä kohtua. Aika rauhatonta siis, mutta ei paha, etenkin kun värimaailma on kiva.

Kuva Nikolainkulman tornista.
Nikolainkulman torni Jyväskylän Vapaudenkadulla.

Jyväskyläpäivän taidekierrokseni jälkeen päätin kokeilla Forumissa olevaa kahvila Cafe Praiaa, jossa en ole vielä koskaan tullut käyneeksi. Paikka on hyvin avoin eikä siellä ole juuri minkäänlaista rauhaa, kun ympärillä häärii kokoajan ostoskeskuksellinen ihmisiä, joten ei ihmekään, etten ole aiemmin tähän viitsinyt tutustua. Latte ja croisantti olivat ihan normaaleja, vaikka niistä saikin maksaa 6€. Pahimman miinuksen kahvila saa kuitenkin erittäin mauttomista muovitarjottimista, joissa on suorastaan kammottavia lintujen kuvia.