Kulttuuriperjantai tiistaina

Tavallisesti olen käynyt museoissa perjantaisin, mutta nyt museokortin turvin kävinkin vaihteeksi tiistaina. Päivän kohteita olivat vaihtuvat näyttelyt sekä Keski-Suomen museolla että Holvissa. Pysyvissä näyttelyissä olen käynyt jo sen verta monta kertaa, että jätin ne väliin tällä kertaa.

Keski-Suomen museon alakerrassa on esillä mitalitaidetta käsittelevä Mitalin kaksi puolta – se on fifty sixty -näyttely. Nimestään huolimatta näyttelyvieras oppii, että mitalissa on kolme puolta – se reuna on yksi puoli. Näyttelyssä on esillä Matti Järvisen kaikki urheilumitalit pinottuna kirkkaassa muoviputkessa. Aika vaikuttava pino! Matti Nykäsen mitalikokoelma oli myös aika hieno. Opin myös, että olympialaisten kultamitali ei enää nykyään ole oikeasti kultaa, vaan kullattua hopeaa.

Taidehallissa, K-S museon ylimmässä kerroksessa, on esillä Dimensio – Nyt -näyttely, joka esittelee Dimensio-ryhmän tämän hetkisten jäsenten taidetta. Hyvin monipuolista nykytaidetta. Vähän veikkaan, että yksi taideteoksista ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla. Kahvikupillinen vettä olisi varmaan auttanut tilanteessa. Käykää joskus katsomassa leijuuko taidehallissa saippuakuplia.

Kumpikaan K-S museon näyttelyistä ei oikein vedonnut minuun tai tuntunut hirveän mielenkiintoiselta. Ehkä etenkin mitalinäyttelystä olisi saanut enemmän irti virkeämpänä päivänä. Nykytaiteesta taas ei koskaan oikein tiedä, joskus se vain ei tunnu toimivan vaikka kuinka yrittäisi.

Jyväskylän kaupungin taidemuseon, Holvin alagalleriassa on esillä Sampo Malinin Muunneltua totuutta -näyttely, joka näyttelyn infon mukaan käsittelee tiedonjakamista ja sen tavoitteellisuutta. Minulta jäi tämän näyttelyn punainen lanka löytämättä, sillä en oikein hahmota miten tiedonjakaminen näissä teoksissa ilmentyy. Ehkä tämä selviää kuraattorin kierroksella perjantaina, mikäli muistan sinne mennä.

Holvin päänäytely, Mutatis Mutandis, esittelee Tommi Toijan Muukalaiset-veistoksia, jotka on ovat humanoidisia, mutta vääristyneitä ja rikkinäisiä. Monissa veistoksissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta veistoksien suuresta määrästä johtuen on vaikea perehtyä kaikkiin. Näin jälkeenpäin ne ovat muusaantuneet päässä yhdeksi monimutkaisesti ja ahdistavaksi veistokseksi, joka edustaa jollain tapaa kaikkia näyttelyn hahmoja.

MuseoKahvia
Museokahvia Jyväskylän taidemuseosta.

Holvin museokaupassa oli vielä myynnissä edelliseen näyttelyyn, Matkalla Maan keskipisteeseen, liittyvä Paahtimo Pavun valmistama luomukahvi. Olen joskus ennenkin tuoksutellut pussia, mutta tänään päätin sen sitten ostaa. Ihan hyvää kahvia. Täytyyhän sen olla, kun on kyse museokahvista : ) Museokaupasta mukaani tarttui myös yksi postikortti, joka sopii täydellisesti ystävänpäiväksi. Ainakin toivottavasti se sopii.

Nooran kanssa oli eilen puhe teineistä ja museoista. Miksi teinit käyvät museoissa harvoin ja pitäisikö museoiden erikoistua nuorisoon? Tänään oli ilahduttavaa nähdä neljän oletettavasti lukiolaistytön ryhmä istumassa Holvin yläkerrassa penkillä. Taiteen sijasta he taisivat kyllä puhua kurssivalinnoista. Olivat kuitenkin tulleet museoon ja se on hyvä.

Mainokset

Kulttuuriperjantai: K-S Museo

Perjantaina oli kulttuuriperjantain vuoro, pitkästä aikaa. Niille, jotka eivät tiedä mistä kulttuuriperjantaissa on kyse: Kulttuuriperjantaisin käyn Jyväskylän museoissa ja muissa näyttelyissä tutustumassa niin kulttuurihistoriaan kuin taiteeseenkin. Kulttuuriperjantaiden viettäminen riippuu näyttelyiden vaihtuvuudesta ja omasta innostuksesta

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli Keski-Suomen museossa esillä oleva Jorma Hynnisen Oopperalaulajan muotokuvat -näyttely. Kokoelma on hyvin monipuolinen. Jotkut vetosivat jo ensimmäisellä silmäyksellä, mutta toiset taas jättivät aivan kylmiksi joidenkin jopa hieman yököttäessä.

Madetojan Pohjalaisia oopperan Jussi oli heti tunnistettavissa, niin stereotyyppinen pohjalainen maalauksessa oli. Sallisen Punaisen viivan Topi tuo mieleen Leninin. Mozartin Figaron häiden kreivi ja Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Onegin tuovat mieleen vaarallisesti hymyilevän kreivi Draculan.

Kaitsijapappi Mozartin Taikahuilusta oli minulle suuri pettymys; Taikahuilu on minun lempioopperani. Teos on väreiltään hyvin likainen ja lähinnä kokoelma epämääräisiä muotoja. Missä on kaikki Mozartin ja vapaamuurarien loisteliaisuus?

Kuparille tehty Rodrigo Verdin Don Carlosta on kerrassaan upea. Tämän varjoon jäävät kaksi muuta kuparille tehtyä työtä, jotka eivät oikeastaan edes paini samassa sarjassa, materiaalistaan huolimatta.

Keski-Suomen museon toisessa kerroksessa on pysyvä Keski-Suomen historiaa esittelevä näyttely, jossa olen käynyt monia kertoja, mutta aiemmilla kerroilla en ole tullut hirveän yksityiskohtaisesti lukeneeksi näyttelyn tekstejä. Ne ovat aika antoista luettavaa, vaikka paikoitellen osoittautuvat aika historiallisiksi, kun vielä puhutaan Keski-Suomen läänistä, joka lakkasi olemasta lapsuudessani.

Sukututkimus ja historiaan perehtyminen ovat opettaneet, että menneisyys ei sittenkään ole niin kaukana meistä kuin äkkiä voisi kuvitella. Rautakausi loppui 1200 jkr keskiajan alkaessa ja sukututkimus johdattaa jonkinlaisella luotettavuudella 1400-luvulle saakka. Pitää jossain vaiheessa piirtää aikajana, osoittamaan ajallisia etäisyyksiä. Olisipa tällainen tehty jo kouluaikana. Miten paljon silloin olisikaan näkemys maailmaan syventynyt.

Yksittäisiä asioita, joita opittu Keski-Suomen museossa:

  • Vainaja syntyy polttamisen jälkeen uudestaan kuin poltettuun maahan kylvetty jyvä.
  • Pukinvuoren muinaislinna Jämsässä. Maanviljelystä jo 400 jkr.
  • Jämsän kirkkomaalla hautoja jo vuodesta 800 – 1000 -luvuilta jkr.
  • Keski-Suomen muinaislinnat 1100 – 1200 jkr eli ovat peräisin Ruotsin ja Novgorodin välisestä sodasta
  • Viitasaari oli 1700-luvulla Ruotsin mittakaavassa merkittävä muikunpyynnin keskus
  • Karsikko on vainajan tai tapahtuman muistoksi puuhun kaiverrettu merkintä

Keski-Suomi näyttelyn loppuosa ei oikein jaksanut kiinnostaa minua, kun se alkoi olla liian lähellä nykyaikaa. Museoesineiden joukossa koneita, joita olen nähnyt omana aikanani oikeassa käytössä.

En kiertänyt Jyväskylä-hallia lainkaan, mutta varmaan käyn sielläkin jossain vaiheessa tänä keväänä, vaikka sekään ei tietääkseni ole muuttunut viime käyntini jälkeen.