Miksi vain ydinvoimaa vastustetaan?

Ydinvoiman vastustaminen on nykyään sekä muodikasta että käsittääkseni myös tiedostavan ihmisen velvollisuus tai jotain sellaista, mutta miksi nämä tiedostavat ihmiset eivät vastusta samalla tarmolla esimerkiksi kemianteollisuutta, jonka toiminnan tuloksena aiheutuu jatkuvasti tuhoja ja aina silloin tällöin myös ydinonnettomuuteen verrattavia tuhoja. Pienen mittakaavan kampanjointia ongelmien vähentämiseksi esimerkiksi ilmaston ja ihmisoikeuksien kannalta näkyy kyllä siellä sun täällä, mutta ei mitään suurempaa.

Ilmeisesti bensan tankkaaminen autoon tekee kemianteollisuudesta niin läheistä suurimmalle osalle meistä, ettei sitä itsessään haluta kritisoida – kritisoidaan korkeintaan hiilipäästöjä ja ehkä ihmisoikeuksia. Todellisuus kuitenkin on, että kemianteollisuus on vähintään yhtä vaarallista kuin ydinvoimakin. Historiasta löytyy useita teollisuusonnettomuuksia, joiden muisto elää vielä pitkään paikallisten ihmisten ja toivottavasti myös maailman muistoissa.

Esimerkkejä kemianteollisuuden onnettomuuksista (poimittu wikipedian listauksista):

  • 21.9.1921:  Oppau, Saksa. Ammoniumsulfaatti ja –nitraatti varastojen räjähdys. 500-600 kuollutta. 2000 loukkaantunutta.
  • 16.4.1947: Texas City, USA. Ammoniumnitraattilastissa ollut laiva räjähti. 578 kuollutta. 3500 loukkaantunutta.
  • Maaliskuu 1967: Torrey Canyon –tankkerin haaksirikko Cornwallin rannikon edustalla.
  • 10.7.1976:  Seveso, Italia. ICMESAn kemiantehtaalta karkaa dioksiineja myrkyttäen suuren osuuden Lombardian tasangossa. 3 000 eläintä kuoli suoraan ja 70 000 eläintä jouduttiin myöhemmin teurastamaan.
  • 3.12.1984:   Bhopal, Intia. Metyyli-isosyanaattivuoto Union Carbiden tehtaalla. 20 000 kuollutta ja 570 000 vammautunutta.
  • 24.3.1989:   Exxon Valdez –tankkerin öljyvuoto Kanadassa. 250 000 barrellinen öljypäästö arktisessa luonnossa.
  • 23.5.2005:    Texas City, USA. Öljynjalostamon räjähdys. 100 loukkaantunutta ja 15 kuollutta.
  • 20.5.2010:    Deepwater Horizon –öljynporauslautan palo ja öljypäästö. 11 kuollutta.

Tarkoitukseni ei ole ajaa ihmisiä boikotoimaan kemianteollisuutta tai lietsoa pelkoa, vaan muistuttaa kaikkeen toimintaan liittyvistä riskeistä. Viimekädessä on kyse riskien arvioinnista ja hyvästä suunnittelusta. Onko riski riittävän pieni saatuun etuun nähden.

Uusiutuvien energiamuotojen puolestapuhujille tahdon muistuttaa, etteivät heidän ajamansa energiamuodot ole lainkaan riskittömiä. Esimerkiksi raaka-aineiden hankinta ja jalostaminen sisältävät monia vaarallisia vaihteita. Uusiutuvia energiamuotoja tulee käyttää niin paljon kuin se on mahdollista, mutta ydinvoimaa ei saa nähdä uhkana uusiutuville energiamuodoille.

Tällä hetkellä ydinvoima on välttämätön paha, mutta olen optimistinen sen suhteen, että tulevaisuudessa ydinvoimaan liittyvät ongelmat pystytään ratkaisemaan.

Mainokset

SoMe-tiedotusta

Uutiset Japanin kahta ydinvoimalaa kohdanneesta tuhosta ovat saaneet ihmiset sankoin joukoin Internettiin etsimään tietoa ja vastauksia heitä huolestuttaviin kysymyksiin. Tiedonjanoisia on jo siinä määrin, että eri viranomaistahojen sivustot eivät ole kestäneet rasitusta ongelmitta. Niinpä esimerkiksi IAEA on siirtänyt tiedottomisensa toistaiseksi Facebook profiiliinsa. Meidän oma Säteilyturvakeskuksemmekin on joutunut ylirasituksen uhriksi ja jakaa informaatiota Twitter-tilinsä kautta.

Twitterissä on jo keritty arvostelemaan ainakin IAEA:ta huonosta kriisiviestinnän suunnittelusta, kun sivuston kävijämäärän kasvaessa on tiedottaminen jouduttu siirtämään kokonaan ulkopuoliselle alustalle. Ehkä kyseessä ei kuitenkaan ole huonosti suunniteltu kriisiviestintä, sillä sosiaalisenmedian kautta ihmiset tavoittaa melko hyvin ja suurimmalle osalle tavoitetuista some on jo entuudestaan toimintaympäristönä tuttu, joten tiedostuskanavan toimintaa ei tarvitse opettaa erikseen ja ihmiset pystyvät myös helposti välittämään informaatiota eteenpäin. Tavoitettavuus vielä paranee, jos kriisiviestintää toteutetaan samanaikaisesti useammilla eri alustoilla toisistaan riippumattomasti, jolloin yhden palvelun pimentyminen ei estä tiedon kulkua suurille massoille.

Nettisensuurinvastainen päivä

Huomenna 12.3. vietetään kansainvälistä nettisensuurinvastaista päivää, joka sai alkunsa vuonna 2008 Reporters Without Borders-järjestön aloitteesta. Sopivasti samana keväänä, kun Suomessa aloitettiin surullisen kuuluisa lapsipornosensuuri, jonka suunnittelijat joutuvat edelleen kaihoisasti katselemaan riemuitsevia kollegoitaan maissa joissa sensuurista on saatu pakollinen ja kaiken kattava.

Kaikilla ihmisillä on oikeus saada tietoa, levittää tietoa ja keskustella saamastaan tiedosta. Ihmisten välistä tiedonvälitystä ei tule estää ennakkosensuurilla minkään tekosyyn varjolla, oli se sitten kuinka moraalisesti ylevä tahansa. Jos joku syyllistyy rikokseen, tulee hänen siitä vastata jälkikäteen niin kuin on laeissa säädetty, mutta rikoksen olemassa oloa ei saa peitellä, laittoman materiaalin saa kyllä poistaa (jos mahdollista).

Nettisivujen keskustelupalstojen (esim. blogeissa, lehdissä ja omina kokonaisuuksinaan) valvonta ja ennakkotarkastus ei ole oikein toteutettuna ennakkosensuuria, vaan oleellista keskustelupalstan hoitoon liittyvää toimintaa. Kirjoitin keskustelujen moderoinnista joulukuussa otsikolla “Häiriköt parempaan moderointiin!”, josta voitte lukea lisää aiheesta. Keskustelupalstojen jatkuva häiriköinti on varsin mahdollisesti yksi sensuurin muoto, vähän samaan tapaan kuin radioliikennettä voi häiritä täyttämällä käytettävissä olevat taajuudet Säkkijärven polkkaa.

Lue lisää:

  • Word day against cyber censorship – Teemapäivän kotisivu
  • OpenNet Iniative – Harvadin, Toronton, Cambridgen ja Oxfordin ylipistojen OpenNet-hankkeen sivusto. Täältä löytyy tietoa esimerkiksi karttoina siitä miten sensuuria toteutetaan eri puolilla maailmaa. Huom. Kartoissa ainoastaan valkoinen väri tarkoittaa viatonta, harmaa tarkoittaa, ettei ko. maasta ole saatavana tietoa esitettäväksi.
  • EFFI:n Nettisensuuri-FAQ:ssa kerrotaan Suomen lapsipornosensuurin vaiheista.

Kommentti: Väärennetty ruoka

Ylen Silminnäkijässä toimittaja Matts Dumell tutki ruokien koostumusta ja tuli siihen lopputulokseen, että kuluttajaa johdetaan tarkoitushakuisesti harhaan käyttämällä heikkolaatuisia raaka-aineita ja lisäaineita osana elintarvikkeiden valmistusta. Näin varmasti onkin, mutta toisaalta voisi myös kysyä, että kuinka monelle tämä tuli yllätyksenä – yhdellekään valistuneelle kuluttajalle tuskin tuli.

Heikkolaatuisten raaka-aineiden käyttö elintarvikkeiden tuotannossa on lähtökohtaisesti hyväksyttävää niin kauan kuin siitä ei seuraa todistettavia terveydellisiä haittoja. Mikäli heikkolaatuisista raaka-aineista seuraa laadullisia haittoja, pitävät kyllä markkinavoimat melko hyvin huolen palautteesta. Olisi varsin typerää resurssien haaskausta, jos heikkolaatuinen, kuitenkin elintarvikekelpoinen raaka-aines, jouduttaisiin hävittämään jättäneenä tai laittamaan vaikkapa karjanrehuksi. Pilaantunut raaka-aines on sitten asia erikseen.

Lisäaineet olivat toinen osa Dumellin ohjelmasta, mutta siinä käytiin keskustelunavaukseksikin huolestuttavan vähän läpi koko lisäaineasiaa. Ohjelmassa tuotiin kyllä selkeästi ilmi lisäaineiden tärkeimmät käyttötarkoitukset eli elintarvikkeiden valmistuksen nopeuttaminen ja säilyvyyden parantaminen. Kokonaan puuttumaan jäi se oleellinen fakta, että monet lisäaineet eivät ole ongelmallisia aineita, sillä joukosta löytyy myös ihmiselle välttämättömiä aineita, kuten vitamiineja (esim. väriaineena käytetty E101 on B-ryhmän vitamiini nimeltä riboflaviini). Ennenkö alkaa välttelemään E-koodiaineita, niin kannattaa tutustua niihin aineisiin pelkkää E-koodia ja nimeä syvemmältäkin. E-koodeihin tutustuminen kannattaa aloittaa Eviran julkaisemasta E-koodiavaimesta, jossa on myös mainintoja mahdollisista yliherkkyysepäilyistä. Pelkällä E-koodiavaimen lukemisella ei vielä pitkälle pötki, vaan sitten on tehtävä kriittistä tutkimusta maalaisjärkeä käyttäen eri lisäaineista.

Milloin ruoka on väärennös? Onko se väärennös aina, kun sitä ei tehdä sillä isoäidin äidiltä perityllä ja sukupolvia muuttumattomana säilyneellä reseptillä? Selvää ratkaisua tähän kysymykseen ei varmaankaan ole olemassa, sillä niitä isoäidin äitejäkin on ollut olemassa aika monta kappaletta, kun suomalaisiakin on tällä hetkellä lähemmäs 5,3 miljoonaa. Ruoka-aineväärennöksiä ovat ainakin

  • tapaukset, joissa ruoka-aine ei vastaa ilmoitettua. Tästä käy hyvin esimerkiksi Silminnäkijässä nähty kasvisrasvavalmiste, jonka pääkomponentti olikin maito.
  • tapaukset, joissa valmistaja johtaa harhaan jättämällä kertomatta esimerkiksi ruisleivästä vehnäjauhojen määrään.

Ruokaväärennöksiä eivät ole sellaiset tuotteet, joissa poiketaan perinteisestä ja tavanomaisesta koostumuksesta, jos poikkeaminen mainitaan selkeästi eikä ruokaa yritetäkään markkinoida perinteisenä. Eli esimerkiksi 5% kermapitoisuuden kermajäätelöt, jotka Silminnäkijässä mainittiin, ovat minun mielestäni ihan ok, mikäli pitoisuus mainitaan. Sehän on sitten ihan kuluttajan omalla vastuulla ja viitseliäisyydestä kiinni lukeeko tuotteiden tekstejä, jotka kyllä voisivat olla hieman isommalla kirjoitettuja.

220 000 euron idiootti

Nigerilainen mies on tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankeuteen petoksesta, huijattuaan saudi tohtorilta 220 000 euroa rahaa perinteisellä nigerialaishuijauksella. Minkähän alan tohtori tämä kyseinen tohtori on mahtanutkaan olla, sitä ei Tietokone-lehden juttu kerro, toivottavasti ei ainakaan lääketieteen tohtori. Vaikka rikollisuutta ei pidäkään tukea, niin osa minusta toivoo, ettei saudimies saanut rahojaan takaisin oikeuden kautta saatika muutenkaan. Tuollainen mies tarvitsee raha-asioihinsa hoitajan/valvojan, joka antaa päivittäin vain päivän ruokarahan käytettäväksi.

Haaste: Fonectan kartoilla ojiin ja allikoihin 2011.

Puhelinluettelot, nuo jäänteet yli sadan vuoden takaa, sisältävät nykyään ties mitä informaatiota, mutta ovat huolestuttavan epäluotettavia. Puhelinluettelon idea ja vahvuus on pitkään ollut siinä, että sen tiedot ovat aina oikein ja luotettavia – julkaisuvuoden sisällä tietenkin.

Vuosi sitten Fonectan puhelinluettelon karttojen lukuisista virheistä keskusteltiin mediassa aika paljon ja tästä innostuneena minä viime vuonna laadin luettelon niistä virheistä, jotka helposti onnistuin löytämään Fonectan puhelinluettelon Jyväskylän ja Keuruun alueiden kartoista – rajoittuen tietenkin niille alueille, joista minulla on edes auttava paikallistuntemus (1.3.2010: Fonectalla ojiin ja allikoihin?).

Haastankin nyt kaikki tutustumaan omien alueidensa puhelinluetteloiden karttoihin, keräämään niistä kaikki löytyneet (ja varmistetut) virheet, julkaisemaan nämä virheet omassa blogissaan ja tietenkin raportoimaan ne palautekanavia käyttäen myös puhelinluettelon karttojen valmistajille.

Näin yleisesti ottaen tämän vuoden nopeasti löytyvien virheiden saldo jäi yllättävänkin alhaiseksi. Fonecta on ilmeisesti oppinut jotain viimevuotisista sähläilyistään. Katsotaan jossain vaiheessa miten kilpailijoiden kartat ovat menestyneet. Jokainen virhe kartassa on kuitenkin liikaa ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kuolemaan, kun avuntilaaja luulee olevansa eri paikassa kuin todellisuudessa on.

Fonectan Puhelinluettelo Keski-Suomi 2011 / Jyväskylä:

  • Galleria Harmonia, on virheellisesti sijoitettu Matkakeskuksen parkkitaloon (jota itsessään ei ole merkitty parkkitaloksi). Oikea osoite: Hannikaisenkatu 39, Matkakeskuksen toisella puolen.
  • Suomen tietojenkäsittelymuseo on virheellisesti sijoitettu Jyväskylän yliopiston Ylistönrinteen kampukselle. Oikeasti museon näyttelyt ovat Mattilanniemen Kampuksen Agorassa ja JAMK:n Dynamossa.
  • Myllyjärven uimaranta (kartassa nro 33) on järven väärässä päässä. Tuossa merkityssä kohdassa on vain puolivillainen uimaranta, kun se virallinen on toisessa päässä.
  • Juurakkomäen polku ja Johtamisjärjestelmäkeskuksen bunkkerin parkkipaikka ovat väärin Myllyjärvellä (kartassa nro 33).
  • Haukkarannan koulu ei oikeasti sijaitse Keljon ja Keljonkankaan puolivälissä, vaan Haukkalan kaupunginosassa Haukkalantiellä.
  • Tikan uimaranta ei sijaitse Hämeenlahden rannalla, vaan Pohjanlahden rannalla

Fonectan Puhelinluettelo Keski-Suomi 2011 / Keuruu:

  • Osoitenumerointi on pielessä noin 10 numeron verran haja-asutusalueella. (esim. kartta 52). Ja miksi osoitenumeroita on tarpeettomasti tienvarsilla?
  • Pioneerirykmentin sijasta, varuskunta-alueella lukee vain “varuskunta-alue”. Olisi paljon järkevämpää merkitä se Pioneerirykmentiksi.

Edit 15.2.1010:

Suositukseni Suomessa käytettävistä karttapalveluista voitte lukea vuonna 2009 kirjoittamastani “Google Mapsilla ojasta allikkoon?”-jutusta, joka on edelleen ajankohtainen huolimatta palveluiden kehittymisestä.

Miksi idiootit vihaavat postia?

Postilaatikoita on räjäytelty ilotulitteilla varmaankin niin kauan kuin niitä on ollut yhtä aikaa olemassa, mutta miksi. Mitä hauskaa, hienoa ja mahtavaa on tunkea ilotulitteita toisten ihmisten postin sekaan? Tai hmm. eihän minun oikeastaan ole mitään järkeä pohtia syitä, koska niitä ei ole kuin se yksi eli idioottius.

Ilotulitteissa pitäisi 18-vuoden ikärajan lisäksi olla myös ÄO-testivaatimus (raja jossain 110 paikkaille).