Museopäivä Tampereella

Vietin eilen museopäivän Tampereella ja ensimmäistä kertaa museopäivä oli kokonaisuutena aika tylsä ilmestys. Näyttelyistä mikään ei oikein tuntunut kiehtovalta tai saanut pysähtymään, joten koko kierros oli tehty ennätyksellisessä kolmessa tunnissa. Sitten jäikin reilusti aikaa syödä ja lopulta enemmän kuin tarpeeksi luppoaikaa, jonka kulutin oikein villisti kryptolehden parissa.
Päivän parhaat teokset olivat ehdottomasti Taidekeskus Mältinrannassa, mutta ei niistäkään mikään hirveästi vedonnut minuun.
Sara Hildénin Berlinde De Bruyckeren näyttely osoittautui odotettua tylsemmäksi ja vahateosten osalta myös huonolla tavalla oudoksi. Lähinnä tuli hieman surullinen olo hevosten nahkojen käytöstä – niin mahtavat eläimet ansaitsivat jotain parempaa.
Tampereen taidemuseossa oli näytteillä Anita Snelmannin teoksia kahdessakin kerroksessa ja hänen maalausjälkensä ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Hyvin suttuista ja viimeistelemätöntä. Moni maalaus itseasiassa olisi ollut ihan hieno, jos maalausjälki olisi ollut kauniimpi. Silmälasien ohitse katsomalla moni teos näyttäytikin paljon kauniimpana, mutta kuinka normaali näöllä varustetut ihmiset nauttivat teosten kauneudesta – katsomalla niitä tavallista kauempaa, otaksun.
Tuli katsoneeksi myös muita näyttelyitä, mutta nämä kaksi jäivät pääasiassa mieleen ja kumpikaan ei jäänyt mieleen positiivisen kokemuksen takia. Noh tällaista se on elää taidemaailmassa ja kuluttaa taidetta hyvin laaja-alaisesti. Joskus jokaisesta näyttelystä löytyy todellisia helmiä ja joskus niitä taas ei löydy yhdestäkään näyttelystä.
Pääsylippuna oli tänään, kuten aina ennenkin, Museokortti.

Mainokset

Käyttökokemuksia tabletista

Nyt olen pari päivää käyttänyt uutta ja minun ensimmäistä tablettiani Samsungin Galaxy Tab 3. Alku on ollut, kuten arvata saattaa, hieman hankala, kun on joutunut etsimään kaikelle haluamalleen sovelluksia. En vielä tässä vaiheessa edes tiedä, mitä kaikkia sovelluksia tulen vielä tarvitsemaan, mutta onneksi ne on nopeita asentaa tarvittaessa, mikäli vain onnistuu löytämään sopivan. Yksi ongelmistani onkin ollut sopivien appsien löytäminen Google Playsta.

Samsungin Galaxy Tab 3 Gollan kansissa Targuksen styluksen kanssa.
Samsungin Galaxy Tab 3 Gollan kansissa Targuksen styluksen kanssa. Tabin kiinnittäminen noilla kuminauhoilla on vähän hankalaa ja vähän epäilyttää niiden pitkäikäisyyskin.

Tablettini on ensimmäinen varsinainen kosketukseni kosketusnäytölliseen laitteeseen ellei yliopiston kopiokoneiden satunnaista käyttämistä huomioida. Kosketusnäytöllä kirjoittaminen tuntui aluksi melko vaikealta, mutta sen oppi melko nopeaan. Jonkin lainen kaksikäsijärjestelmäkin kehittyi ja osottautui melko nopeaksi.

Eilen ostin Tokmannilta Targuksen styluksen (Clas Ohlson) eli kosketusnäyttökynän, jolla kirjottaminen on paljon nopeampaa kuin sormin naputtaminen.  Kosketusnäyttökynä tekee myös tekstin editoimisesta varsin helppoa, kun sormi ei ole peittämässä kursoria sitä liikuttaessa. Tämänkin blogimerkinnän kirjoitan ja editoin kynää käyttäen (kuvat joudun lisäämään läppärillä puutteellisen WP-appsin takia). Stylus on myös aika korvaamaton väline netissä surffaillessa, kun ei tarvitse aina suurentaa näkymää saadakseen sormen mahtumaan linkin päälle. Suosittelen lämpimästi kynän hankkimista kaikille tabletin käyttäjille ja etenkin niille, jotka kirjoittavat vähänkin enemmän kuin vain satunnaisesti.

Suosikkikynäni.
Kynäsuosikini: Pilot Super Grip 0,5mm, Targus Stylus for iPad, Ballograph Epoca ja yllä Parker mustekynä (en muista mallia).

Olen aina pitänyt käsin kirjoittamisesta ja kynistä, mikä ehkä selittää viehtymykseni stylukseen ja sillä kirjoittamisen helppouden. Liekö nyt opin kirjoittamaan sähköisiä muistilappuja?

Tabin mukana tuli natiivin selaimen lisäksi Chrome, mutta suosin kuitenkin Opera Miniä ihan historiallisista syistä, vaikka läppäriltä Chrome löytyykin oletusselaimena. Ajoittain joudun kuitenkin turvautumaan natiiviin selaimeen, koska Geocaching.com ei salli loggausten tekemistä Operaa käyttäen – Opera käyttää siirrettävän datan määrän pienentämiseen anonyymia proxy-serveriä, jota Groundspeak ei salli.

Geokätköilyä silmällä pitäen latasin WhereYouGo appsin wherigojen etsimistä varten ja c:geon muiden kätköjen etsintään. Ensiksi mainittua minun piti kokeilla tänään, mutta oli liian märkää, jotta olisin ottanut tabia esiin ulkona. C:geoon ehdin tutustua paremmin, mutta en sitäkään edellä mainitusta syystä varsinaisesti käyttänyt. Sen verran sitä käytin, että yritin sillä logata päivän ainoan geokätkölöytöni, mutta en vielä siinä vaiheessa tajunnut miten se tapahtuu. Jälkeenpäin huomasin tutkia mitä ohjelmassa tapahtuu, jos painaa tabin menu-painiketta, jonka olin tyystin unohtanut. Sen napin alta löytyikin sitten paljon muutakin kivaa.

USB-kaapelit tiedonsiirtoon ja lataukseen.
USB-kaapelit tiedonsiirtoon ja lataukseen. Valkoinen osuus tuli tabin mukana, mutta musta täytyi ostaa itse.

Tabin lataukseenkin käytettävä USB-kaapeli, joka on tyylikkään valkoinen, on ärsyttävän lyhyt. Metrin mittaiseen kaapeliin täytyi ostaa Biltemasta puolentoista metrin jatkokaapeli. Nyt on tabin käyttäminen on helpompaa latauksen aikana eikä toisaalta tarvitse aina etsiä laskupaikkaa tabia ladatessa, kun koskettimet ovat ikävästi lattian tasolla. Lisäksi junissa ja joissakin busseissakin matkustajakäyttöön tarkoitetut pistokkeet ovat penkin yläpuolella hattuhyllyn tuessa. Mitähän Samsungin suunnittelija on oikein ajatellut suunnitellessaan noin lyhyen latausjohdon.

Pitkälti epäileväisyyteni tabletin suhteen oli seurausta  siitä yksinkertaisesta faktasta, ettei tabletista ole läppärin tai pöytäkoneen korvaajaksi. Tällä hetkellä en voi edes kirjoittaa kuvia sisältävää merkintää Reunahuomautukseen pelkästään tabilla, vaan kuvat täytyy lisätä läppärillä. Ehkä jonain päivänä. Toinen syy epäluuloilleni oli kosketusnäyttö ja sen käyttmukavuus. Aiemmat kokemukseni kopiokoneiden näyttöjen kanssa eivät olleet kovin rohkaisevia ja monesta lähteestä olen kuullut näyttöjen epäkäytännöllisyydestä. Ainoa positiivinen kokemukseni kosketusnäytöistä ennen tabiani on peräisin kauppakeskus Forumin opastetauluista, joissa niissäkin oli ongelmia alussa. Tabini kosketusnäyttöön olen täysin tyytyväinen. Joskus riskinotto kannattaa ja joskus taas ei, mutta nyt se ehdottomasti kannatti.

VR ”parantaa” liikenneyhteyksiä Keuruulla

Malliesimerkki VR:n palvelujen parantamisesta on Seinäjoki – Jyväskylä ja Jyväskylä – Seinäjoki välin päivän viimeisen eli puoli viideltä lähtöasemiltaan lähtevien vuorojoen (H450, H451) lakkauttamisesta 12. joulukuuta alkaen. Korvaukseksi VR on luvannut ajaa illan viimeisen etelästä tulevan kiskobussin Haapamäen kautta Keuruun asemalle saakka ja sanoo tätä yhteyksien parantamiseksi, niin parantaahan se yhteyksiä noin 15 kilometrin verran (etäisyys Kolhon asemalta Keuruulle linnuntietä) verrattuna Keuruu Jyväskylä välin n. 60 kilometriin ja Keuruu Seinäjoki välin n. 140 kilometriin. Luulevatko VR:n suunnittelijat kenties, että Keuruulla kuuluutaan Tampereen ns. talousalueeseen? – Osa ehkä kuuluukin, mutta alueella ollaan myös voimakkaasti keskisuomalaisia ja siten Jyväskylän talousaluetta.

Ja jos matkustajamääriä katsotaan, niin minun henkilökohtainen käsitykseni niiden monien junamatkojen perusteella on, että Jyväskylä – Keuruu välillä on iltaisin ollut aina matkustajia enemmän kuin päivällä kulvissa junissa. Aiemminkin matkustajamäärien perusteella on yritetty leikata tätä rataosuutta ja silloin kokeiltiin kiskobussia, mikä osoittui aivan alimitoitetuksi matkustajamääriin nähden. Silloisenkin leikkauksen aikana todettiin, että nyt lakkautuksen alla oleva alkuillan vuoro on eniten käytetty ja se muistaakseni torstaista sunnuntaihin ajattiin perinteisellä taajamajuna-kalustolla.

Illan viimeisen vuoron vaikutus on suuri erityisesti opiskelijoiden kannalta, jotka lähtevät perjantai-iltana rannikkoa kohti kotiseuduilleen ja siten sunnuntaina palaavat takaisin – ja sama toki toisinkinpäin riippuen opiskelupaikasta. Bussivuoroja toki on, mutta niiden kustannukset ja kesto eivät ole läheskään yhtä kilpailukykyisiä kuin taajamajuna.

Jyväskylä – Vaasa radan aikataulu (12.12.2010 -) on vielä ilmestymättä, joten toivoa junavuorojen säilymisestä on. Sitä odotellessa voitte kirjoittaa vuorojen puolesta nimenne adressiin (http://www.adressit.com/taajamajuna) ja lukea mitä aiheesta on kirjoitettu esimerkiksi Suur-Keuruussa:

Ylen ainoa TV-kanava

Ylellä on käytössä tällä hetkellä neljä valtakunnalista TV-kanavaa, joiden oleelliset lähetykset voidaan helposti mahduttaa yhden ainoan TV-kanavan rajoihin. Alempana olevaan taulukkoon olen koonnut maanantain (1.3.2010) YLE:n oleelliset lähetykset kaikilta kanavilta ja yhdistänyt ne yhdeksi kanavaksi. Ohjelman perässä suluissa alkuperäisen kanavan nimi. Ja mitä monikielisyyteen tulee, niin esimerkiksi dokkarit ja ajankohtaisohjelmat voidaan ihan hyvin tekstittää sille toiselle kielelle, joten esimerkiksi aamu-tv:n haastatteluista voisi haluttaessa tehdä puolet tasapuolisuuden vuoksi ruotsiksi. Ja luonnollisesti kaikki uutiset voitaisiin tekstittää ja viittoa.

Kun ottaa huomioon, että alla oleva taulukko on vain yhden päivän lähetyksistä koottu, saadaan seitsemänpäiväisen viikon aikana lähetettyä varsin monipuolinen tv-tarjonta ja tässä taulukossa aamuyölle merkityn uutisruudun tilalla voidaan toki lähettää jotain asiallisia ohjelmia/sarjoja/kulttuuria – myöhäinen lähetysaika ei olisi mikään ongelma nykytekniikan vuoksi.

Lähetysaika Ohjelman nimi (alkup. kanava) Alkup. lähetysaika
06.25 – 09.30 Ykkösen aamu-tv (TV1)
09.30 – 09.45 Mikä liikuttaa? (TV 1) 10.45 – 11.00
09.45 – 10.15 Viimeiset lohitilalliset (TV 2) 15.40 – 16.10
11.00 – 11.10 TV-uutiset + YLE News (TV 1)
13.00 – 13.40 Ykkösaamu (TV 1)
13.45 – 14.30 Arto Nyberg (TV 1)
15.00 – 15.05 TV-uutiset (TV 1)
16.25 – 16.55 Kuningaskuluttaja (TV 1)
16.55 – 17.08 TV-uutiset + viitotut (TV 1)
18.00 – 18.30 TV-uutiset ja sää (TV 1)
18.30 – 19.20 Pikka kakkonen (TV 2) 17.21 – 18.00
19.10 – 20.00 Prisma (TV 1) 19.00 – 19.50
20.00 – 20.30 MOT (TV1)
20.30 – 21.00 TV-uutiset, sää ja urheiluruutu (TV 1)
21.00 – 21.30 A-studio (TV 1)
21.30 – 22.00 Jokiemme helmet (TV 2) 21.20 – 21.50
22.00 – 22.20 Silminnäkijä (TV 2) 22.05 – 22.35
22.20 – 22.50 Salaisia paikkoja (Teema) 16.30 – 17.00
22.55 – 23.00 TV-uutiset (TV 1)
23.00 – 23.50 Ulkolinja (TV 1)
23.50 – 00.45 Historia: Saksa sodan jälkeen (Teema) 17.00 – 17.55
Yön aikaan uutisruutu eikä mitään visailuja!

Sairaalabakteeri leviää sairaaloiden ulkopuolella

Antibiooteille vastustuskykyinen MRSA-sairaalabakteeri (methicilliini-resistantti Staphylococcus aureus) leviää Yhdysvalloissa sairaaloiden ulkopuolella, kertoo Reuters (linkki). Sairaaloiden ulkopuolelta on löytynyt kaksi uutta bakteerikantaa, jotka eroavat selvästi sairaaloissa leviävistä. Tämä uutinen tietysti jää sikainfluenssa uutisoinnin jalkakoihin, mutta pitää siltii muistaa, että on niitä vakavia sairauksia ja tauteja monia muitakin kuin kulloinkin otsikoissa komeileva mediaseksikäs ja huipputrendikäs tauti.

Ensisijaisia keinoja tautien välttelyssä ja niistä selviämisessä ovat kohtuullinen hygienia ja hyvä fyysinen kunto, vasta sen jälkeen seuraavat rokotukset ja lääkkeet. MRSA, kuten myös moni muu vaikea tauti, on hoidettavissa, mikäli se huomataan ajoissa, joten lopulta terve järjenkäyttö on kaiken A ja O. Niin ja tietenkin on myös oleellista elää sellaisessa paikassa, jossa terveydenhuolto toimii.

Nimetön Nro 1

Kukaan ei kysy kuulumisia
Kukaan ei lohduta surevaa
Kukaan ei kuuntele
Kukaan ei puhu
Kukaan ei näe
Kukaan ei kosketa
Kukaan ei välitä
Ketään ei ole missään
Kaikki ovat kadonneet

Kahvilassa on jonoa.

[Päätin antaa tälle nimettömän nimen, joka on yleisin abstraktien taideosten nimien joukossa, vain nimen tähden]