Kulttuuriperjantai tiistaina

Tavallisesti olen käynyt museoissa perjantaisin, mutta nyt museokortin turvin kävinkin vaihteeksi tiistaina. Päivän kohteita olivat vaihtuvat näyttelyt sekä Keski-Suomen museolla että Holvissa. Pysyvissä näyttelyissä olen käynyt jo sen verta monta kertaa, että jätin ne väliin tällä kertaa.

Keski-Suomen museon alakerrassa on esillä mitalitaidetta käsittelevä Mitalin kaksi puolta – se on fifty sixty -näyttely. Nimestään huolimatta näyttelyvieras oppii, että mitalissa on kolme puolta – se reuna on yksi puoli. Näyttelyssä on esillä Matti Järvisen kaikki urheilumitalit pinottuna kirkkaassa muoviputkessa. Aika vaikuttava pino! Matti Nykäsen mitalikokoelma oli myös aika hieno. Opin myös, että olympialaisten kultamitali ei enää nykyään ole oikeasti kultaa, vaan kullattua hopeaa.

Taidehallissa, K-S museon ylimmässä kerroksessa, on esillä Dimensio – Nyt -näyttely, joka esittelee Dimensio-ryhmän tämän hetkisten jäsenten taidetta. Hyvin monipuolista nykytaidetta. Vähän veikkaan, että yksi taideteoksista ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla. Kahvikupillinen vettä olisi varmaan auttanut tilanteessa. Käykää joskus katsomassa leijuuko taidehallissa saippuakuplia.

Kumpikaan K-S museon näyttelyistä ei oikein vedonnut minuun tai tuntunut hirveän mielenkiintoiselta. Ehkä etenkin mitalinäyttelystä olisi saanut enemmän irti virkeämpänä päivänä. Nykytaiteesta taas ei koskaan oikein tiedä, joskus se vain ei tunnu toimivan vaikka kuinka yrittäisi.

Jyväskylän kaupungin taidemuseon, Holvin alagalleriassa on esillä Sampo Malinin Muunneltua totuutta -näyttely, joka näyttelyn infon mukaan käsittelee tiedonjakamista ja sen tavoitteellisuutta. Minulta jäi tämän näyttelyn punainen lanka löytämättä, sillä en oikein hahmota miten tiedonjakaminen näissä teoksissa ilmentyy. Ehkä tämä selviää kuraattorin kierroksella perjantaina, mikäli muistan sinne mennä.

Holvin päänäytely, Mutatis Mutandis, esittelee Tommi Toijan Muukalaiset-veistoksia, jotka on ovat humanoidisia, mutta vääristyneitä ja rikkinäisiä. Monissa veistoksissa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta veistoksien suuresta määrästä johtuen on vaikea perehtyä kaikkiin. Näin jälkeenpäin ne ovat muusaantuneet päässä yhdeksi monimutkaisesti ja ahdistavaksi veistokseksi, joka edustaa jollain tapaa kaikkia näyttelyn hahmoja.

MuseoKahvia
Museokahvia Jyväskylän taidemuseosta.

Holvin museokaupassa oli vielä myynnissä edelliseen näyttelyyn, Matkalla Maan keskipisteeseen, liittyvä Paahtimo Pavun valmistama luomukahvi. Olen joskus ennenkin tuoksutellut pussia, mutta tänään päätin sen sitten ostaa. Ihan hyvää kahvia. Täytyyhän sen olla, kun on kyse museokahvista : ) Museokaupasta mukaani tarttui myös yksi postikortti, joka sopii täydellisesti ystävänpäiväksi. Ainakin toivottavasti se sopii.

Nooran kanssa oli eilen puhe teineistä ja museoista. Miksi teinit käyvät museoissa harvoin ja pitäisikö museoiden erikoistua nuorisoon? Tänään oli ilahduttavaa nähdä neljän oletettavasti lukiolaistytön ryhmä istumassa Holvin yläkerrassa penkillä. Taiteen sijasta he taisivat kyllä puhua kurssivalinnoista. Olivat kuitenkin tulleet museoon ja se on hyvä.

Mainokset

Galleriaa ja museota Jyväskylän päivänä

Päivän aurinkoinen ja leppoisa sää houkutteli ulos ja halusin muutenkin tehdä jotain erikoisempaa tänä viikonloppuna, joten oli helppoa lähteä tutustumaan taidenäyttelyihin. Alunperin minun piti käydä vain Galleria Ratamossa, mutta sitten huomasin netistä, että tänään muutkin kaupungin museot ovat ilmaiseksi avoinna, joten päädyin käymään myös Suomen Käsityönmuseossa ja Jyväskylän Taidemuseossa.

Valokuva Suomen lipusta Jyväskylän kunnallistalon katolla.
Aurinkoisena Jyväskylä-päivänä liehui lippu komeasti Kunnallistalon katolla.

Jyväskylä on tänään 177-vuotias kaupunki, mikä ei ole kaupungin iäksi hirveän paljon, edes Suomen mittapuulla, mutta pitää muistaa, että elämää tällä seudulla oli myös vanhan suuren Laukaan pitäjän aikana. Kaupungin historia juontaa siis juurensa paljon syvemmälle Ruotsin aikaan.

Kuva Galleria Ratamon etupihasta.
Galleria Ratamon etupiha Jyväskylän Veturitalleilla.

Päivän taidekierros alkoi Matkakeskuksen lähettyvillä sijaitsevasta Galleria Ratamosta, jossa nähtäville oli asetettu István Oroszin kiehtovaa ja taidokasta M.C. Escher -tyyppistä grafiikkaa Piirretty Aika -otsikolla (näyttelyn esite). Mikäli näitä kuvia alkaa tuijottamaan ja miettimään, on vaarassa nyrjäyttää aivonsa.

Oroszin näyttelyssä antiikkityyppiset rauniot olivat suuressa roolissa, käsitelty niin pylväikköinä kuin raunioinakin. Lisäksi useammissakin töissä näkyi selkeitä ja osittain kätkettyjä viitteitä kuolemaan. Mikä sopii hyvin yhteen muutenkin rappiosta kertovan taiteen kanssa.

Galleria Ratamon toisessa näyttelyhuoneessa oli seinällä Oroszin Darvins Garden -grafiikkatyö, josta tunnistin jo kaukaa, että puutarhan kasvien jättämässä tyhjässä tilassa on Charles Darvinin profiili. Samalla seinällä Darvinin kuvan kanssa oli myös taulu, joka esitti hänen kolleegaansa Lamarckia, mutta Lamarckiin taulun yhdisti lähinnä kuvassa oleva teksi.

Näyttelyssä oli esillä kolme anamorfoosia eli vääristynyttä kuvaa, jotka näkyvät oikein vain tietystä pisteestä tai tietyllä apuvälineellä. Tällä kertaa apuvälineenä oli kuvan päälle asetettu sylinterimäinen peili (asetelma näkyy näyttelyesitteessä). Taideteosten kuvat näkyivät ’oikein’ kun niitä katsoin tästä peilistä, mutta toisaalta itse vaakatasossa makaavat teoksetkin olivat melko vaikuttavia.

Oroszin tuotantoon kannattaa tutustua hänen kotisivuillaan. Ei kannata menettää malttiaan sivujen kanssa; ne ovat vähän samantapaiset kuin hänen taiteensakin eli hieman hankalat. Suosittelen myös Ratamon näyttelyä pidemmänkin matkan takaa tuleville – se on esillä aina 30.3.2014 saakka (aukioloajat).

Kuva Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostavasta polkupyörästä.
Tämä Graphica Creativa 2012 -näyttelyä mainostava polkupyörä on tullut bongattua aiemminkin Galleria Ratamon luota.

Päivän toinen taidekohde oli kaupungin Taidemuseo Holvi, jonka näyttelyt osoittautuivat hienoiseksi pettymykseksi. Holvissa oli tänään kakkukahvitarjoilu, koska museo täytti 16 vuotta tänään. Minun päästessäni museon ylimpään kerrokseen Oravien koloon, oli kakku jo loppunut, enkä myöskään jäänyt kahville. Oli hyvin hämmentävää nähdä, että ihmiset istuivat ja joivat kahvia Oravien kaupunkiasunnon tuoleilla ja sängyillä. Esineillä, jotka ovat osa pysyvän grafiikkanäyttelyn kulisseja! Hämmentävää! Samoin hämmentäviä olivat myös ihmiset, jotka liikkuivat museossa kameran kanssa. En nähnyt ottivatko kuvia vaiko eivät.

Holvin näyttelyissä (SPACE_MAN_TECHNOLOGY_ORDER)
oli tällä kertaa todella paljon videokuvaa, joka ei ole taidemuotona koskaan viehättänyt minua. En oikein tiedä mikä siinä on, mutta videot vain eivät saa minua syttymään saati leimahtamaan liekkeihin. Museosta jäi vähän möh-olo. Onko hampaitaan videolla kaivava mies taidetta? Etenkin kun hänestä esitetään vain suu, hampaat ja tikkua käyttävät sormet. Onko taidetta, kun näitä videoita on n-kappaletta vierekkäin? Vai onko kenties taidetta se yksi tv-ruutu, joka jostain syystä näytti lumisadetta, laadukasta lumisadetta uskallan sanoa.

Kuva yleisestä ilmoitustaulusta Jyväskylän Vapaudenkadulla.
Paljon tapahtumia. Ilmoitustaulu paikallisliikennekeskuksessa Vapaudenkadulla. Taiteellinen värien sekamelska?

Viimeinen tutustumiskohteeni oli Käsityönmuseo, jonne päätin poiketa ihan ex tempore, mennessäni siitä ohitse kahvilaan. Täällä en jaksanut enää hirveästi alkaa pohtimaan ja tutkimaan teoksia, joten keskityin niihin, jotka eniten minua vetivät puoleensa. Nähtävästi ruumiinosat olivat kiinnostavinta antia tänään.

Luihin ja ytimiin -otsikolla olevassa näyttelyssä oli mielenkiintoinen kombinaatio kahdesta eri taideteoksesta. Seinällä oli Pertti Karjalaisen valokuvia aseteltuna kolmeksi ristiksi. Näiden alapuolella oli musta teräspöytä, joka kuppeineen ja symboleineen toi selkeästi mieleen muinaiset uhrikivet eli kuppikivet. Onko tässä yhdistelmässä tarkoituksellisesti kyse asettaa muinaisukonnot vuorovaikutukseen kristinuskon kanssa vai onko kyse puhtaasti sattumasta? Sopisi yhteen näyttelyn teemankin kanssa, joka on matka Siperiaan.

Huopa… Liikkeessä-näyttelyssä oli muutama mielenkiintoinen taideteos. Heti ensimmäisenä silmiini osui Barbara Eichhornin Solurakenteita-teos, joka on vaikuttava punainen steela. Hyvät värit ja muotoilu.

Toinen samaisen näyttelyn kohokohta oli Annie Veldkampin Luonnollisesti kaunis liikkeessä -teos, jonka kuvatekstissä sanottiin ”Elämä on jatkuva liikkeen virta. Sen alku on naisen kohdussa”. Lause on hyvin totta. Tämän lauseen perusteella uskoisin teoksen esittävän jollain tapaa auki revittyä kohtua. Aika rauhatonta siis, mutta ei paha, etenkin kun värimaailma on kiva.

Kuva Nikolainkulman tornista.
Nikolainkulman torni Jyväskylän Vapaudenkadulla.

Jyväskyläpäivän taidekierrokseni jälkeen päätin kokeilla Forumissa olevaa kahvila Cafe Praiaa, jossa en ole vielä koskaan tullut käyneeksi. Paikka on hyvin avoin eikä siellä ole juuri minkäänlaista rauhaa, kun ympärillä häärii kokoajan ostoskeskuksellinen ihmisiä, joten ei ihmekään, etten ole aiemmin tähän viitsinyt tutustua. Latte ja croisantti olivat ihan normaaleja, vaikka niistä saikin maksaa 6€. Pahimman miinuksen kahvila saa kuitenkin erittäin mauttomista muovitarjottimista, joissa on suorastaan kammottavia lintujen kuvia.

Kulttuuriperjantai 17.5.2013

Päivä alkoi laukkuostoksilla, joiden tuloksista postaan joskus erikseen, mutta sitten uuden laukun kanssa pääsikin museokierrokselle.

Ensimmäisenä vierailin Suomen käsityön museossa katsomassa sekä Kraftfull että pyöränäyttelyt. Uudistetussa perusnäyttelyssäkin tuli vierailtua. Kraftfullista jäi oikeastaan mieleen vain Berit Braggen kuparilangasta valmistamat korut sekä Siv ja Simon Linneyn vati. Nojoo, olivat ne jonkun tekemät rautaiset kulhotkin ihan kivoja.

Käsityön museo on hieman yllättävä paikka polkupyöränäyttelylle, mutta kyllähän nekin ovat etenkin ennen olleet käsityötä. Historia osuus oli varsin mielenkiintoinen ja modernit harrastaja viritykset olivat hmm jossain määrin outoja – polkupyörämatkailuvaunu, näin esimerkiksi.

Jos Käsityön museon vieraskirjaa on uskominen, niin vierailijoita ei ole kovin montaa ollut viime päivinä. Ihan liian vähän oikeastaan. Tosin voihan olla, että normaalit museokävijät ovat käyneet nuo näyttelyt jo aiemmin katsomassa.

Toinen kohteeni oli Jyväskylän kaupungin taidemuseo Holvi, jossa oli aivan kammottava meteli lapsiryhmän vuoksi. On ihan hyvä, että lapsia käytetään museoissa, mutta ehkä niille voisi opettaa myös tapoja : )

Holvin alakerrassa oli Harri Heinosen ja Mikko Auerniityn Football Landscapes – Jalkapallon maisemia –näyttely, jonka valokuvien yhteinen teema jäi minulle hieman avoimeksi. Monta mielenkiintoista ja katselemisen arvoista kuvaa ympäri maailmaa. Harri Heinosen kuvista mieleen jäivät erityisesti Manchesterista vuonna 2010 otettu kuva vahvoine väreineen ja muotoineen. Mikko Auerniityn kuvista suosikiksi nousi vuoden 2008 näkymä Yyterissä.

Uusi kubismi näyttely piti sisällään todella vaikuttavan ja kiehtovan kokemuksen – paras taidekokemus vuosiin. Sami Lukkarisen neliöistä koostuvat öljyvärimaalaukset ovat todella mahtavia. Läheltä katsoen maalaukset näyttävät vain vierekkäin asetelluilta värillisiltä neliöiltä, mutta kauempaa silmälasitta katsoessa maalausten henkilökuvat tulevat todella upeasti esiin.

Mikko Ijäksen osuus Uusi kubismi –näyttelystä ei ollut kovin vaikuttava. Hänen osuutensa herättää lähinnä kysymyksiä iPhonen taiteellisuudesta. Taiteilija toki tekee taiteensa niillä työkaluilla, mitkä parhaaksi kokee, mutta onko kehyksiin laitettu iPhone silti sopiva taidemuseon seinälle huolimatta taiteesta ruudulla.

Päiväni kolmas ja viimeinen kohde oli minulle täysin uusi paikka tai noh, uudessa paikassa ainakin. Kohde oli siis veturitalleilla sijaitseva Galleria Ratamo. Ratamossa Petri Nuutisen näyttely on upea ja vaikuttava. Epämääräisen muotoiset valokuvat ovat katsottavissa kahdesta eri näkövinkkelistä: läheltä ja kaukaa. Läheltä katsottaessa korostuu itse kuvien sisältö, mutta etäältä katsottuna kuvien muoto yhdistyy vahvasti sisältöön.

IMG_0139
Tämän viime vuotista Graphica Creativa -näyttelyä mainostaneen polkupyörän bongasin Galleria Ratamon takaovelta.

Tähän päivään piti sisältyä pari muutakin kohdetta, mutta nämä kolme ottivat jo sen verta voimille ja saivat minun aivoni käymään kierroksilla. Museokierroksen jälkeen oli kiva rentoutua juttelemalla A:n kanssa puhelimessa, vaikka tuuli vaikuttikin ikävästi kuuluvuuteen molemmilla puolilla.

Edit 19.5.2013: Lisätty pari linkkiä ja kuva.

Papereita, lihava pukki ja märkä sunnuntai

Salaisia papereita hukataan roskiksiin muuallakin kuin Jyväskylän Kelassa (lue merkintäni). Helsingin Sanomat kertoo kuinka berliiniläinen kampaaja löysi Saksan valtionpankin uuden holvin piirustukset roskiksesta. Pankin tiedottaja uskoo, ettei piirustusten joutuminen väärille teille aiheuta suurempaa riskiä, sillä holviin on mahdoton murtautua ilman piirustuksia taikka niiden kanssa. Niinpä niin. Jos holvi on oikeasti olemassa, niin kyllä sinne voi murtautua. On vain kysymys ajasta ja tilaisuuksista sekä motivaatiosta ja resursseista.

Espanlaisista lapsista yli puolet on sitä mieltä, että joulupukin pitäisi laihduttaa ja viidenneksen mielestä pukin pitäisi käydä kuntosalilla säännöllisesti. Hmm. Niin onhan tuo joulupukki aika tukeva perinteisesti, mutta eiköhän sallita se edelleenkin. Jouluhan on tavallaan yltäkylläisyyden aikaa ja mikä sitä paremmin kuvastaisi kuin hyvin syönyt joulupukki. [Lue Hesarin juttu]

Arkisin ja viikonloppuisin yhtä sateista, otsikoi Helsingin Sanomat juttunsa, josta otsikon perusteella voisi päätellä, että kyseessä on varsinainen nollatutkimus, mutta ehkei sittenkään. Ilmatieteenlaitos on tutkinut Yhdysvaltain sadetilastoja ja tullut siihen tulokseen, ettei ole eroa arjen ja viikonlopun välillä. Tutkimuksessa selvitettiin miten teollisuuden ja liikenteen aerosolipäästöt, joita viikonloppuisin tulee oletettavasti vähemmän, vaikuttavat säätilaan. Lyhyen aikavälin muutoksia ne eivät näyttäisi aiheuttaneen, mutta entäpä jos tehtaat olisivat kiinni vaikkapa kuukauden.